Kesälomamatkamme suuntautui tällä kertaa vaunun kanssa viikoksi Viroon.

29.6.2012 perjantai


Lähdimme jo perjantai-iltana ajelemaan kohti Helsinkiä ja Länsiterminaalia, vaikka laivamme lähtee vasta lauantaina aamulla, olemmehan sitten ajoissa paikalla.
Matkan varrellla kävimme syömässä Kuninkaantien ABC:lla pitsat, en suosittele.
Helsingissä kävimme sitten pyörähtämässä Lauttasaaressa, josko siellä olisi sopivaa yöpymispaikkaa meille jossain rannalla - ei ollut. Ajoimme sitten satamaterminaalin parkkipaikalle yöksi.

Sataman valvontakamera kuvasi automme....

30.6.2012lauantai


Aamulla heräsimme laivojen sumutorvien törahtelyyn, keitimme aamukahvit ja ajoimme jonoon muiden matkailuajoneuvojen kanssa.

Kovin pieneltä näyttää meidän yhdistelmä isompien saurassa.

Tullin pakettiauto kierteli jonoamme ja kotvan kuluttua tullin täti koputti ikkunaan ja ilmoitti että koska vaunumme on katsastamatta, joutuu hän ottamaan kilvet pois ja vaunu ajokieltoon....
Siitäkös meinasi itku päästä, onneksi saimme puhumalla selvitettyä tilanteen ja pyhästi lupaamalla katsastaa vaunu heti kotimaahan palattuamme, kiltti täti päästi meidät laivaan.

Laiva oli loppuunmyyty, mutta mahduimme sentään kahvilaan istumaan ja ihailemaan maisemia. Kolmen tunnin puksuttulun jälkeen m/s Norlandia saapui Tallinnan satamaan ja me pääsimme vaunuinemme kohti itää.

Vähän toista tuntia kun oli ajeltu, saavuimme piskuiseen Võsun kylään Suomenlahden etelärannalla ja sieltä löytyi leiripaikkamme, Lepispean karavaanialue.

Leiri pystytettiin puskan reunaan, saatiin hyttyset kaupan päälle.

Leiri pystyssä

Sitten lähdettiin etsimään ystäviemme Tiinan ja Kimmon uusinta majoitushanketta. Tarvaspeata. Ohjeet olivat selvät ja sieltä omistajat löytyivätkin aidantekotalkoissa.

Talo tarkastettiin alusta loppuun. On siinä vielä paljon tekemistä, mutta mahdollisuuksia on vaikka mihin. Majoitustilaa on useammallekin perheelle ja omatoimimatkailuun sopivia kohteita löytyy heti portin takaa. Jos siis majoitus Virossa kiinnostaa, rohkeasti vaan sähköpostia laittamaan Tiinalle

Tarvaspea

Sitten suuntasimme Rakveren kaupunkiin eväsostoksille. Matkalla etsiskeltiin vanhaa neuvostoaikaista rakettitukikohtaa huonolla menestyksellä, vain pusikoita löytyi.
Leirialueelle palattua huomasimme tuulenpuuskan heittäneen etuteltan nurinniskoin, onneksi ei ollut mitään särkynyt.
Lisää naruja ja sitten matkasimmekin Tiinan ja Kimmon kanssa paikalliseen O-Körtsiin iltasapuskalle. Leirialueella kävimme vielä suihkussa huuhtomassa matkan pölyt pois ja kyllä sen jälkeen uni maistui....

1.7.2012 sunnuntai

Aamu valkeni taas lämpimänä, taitaa tulla hellepäivä. Kaffeen jälkeen hiippailimme rannalle ja kahlailimme hiekkasärkkiä edes takaisin. Hyvää jalkahoitoa kovettumille.

matalaa on

Rantaseikkailun jälkeen ajelimme Loksan taajaman kautta Jumendan niemen kärkeen katsomaan majakka. Löytyihän se lopulta sieltä puskien keskeltä.

Leesin kylässä kuvasimme kilpaa metsähautausmaata

Kurvailimme pitkin pieniä kyläteitä ja saavuimme Viitnan Körtsille (=majatalo) vaan ei ollut paikka vielä auki. Onneksi samassa rakennuksessa oli Viitnan Bistro ja sieltä saimme kahvia ja lettujua hillon kanssa.

Kardinan taajaman kautta ajoimme Tapan kaupunkiin. Siellä etsittiin ja löydettiinkin neuvostaikaisia lentoliikennemajakoiden raunioita. Kaupungissa käytiin myös kaupoilla ja tankkaamassakin, dieseli maksoi 1,249 €/l.
Kaupungin ortodoksikirkko oli remontissa, kupolien kultaus oli kesken, mutta itse kirkon ovet olivat auki ja sisältä kaikui kirkkoslaavi. Hiljennyimme hetkeksi kuuntelemaan ylistystä ja haistelemaan suitsukkeiden hajua.

Tapan ortodoksikirkko

Tapasta palasimme lähes omia jälkiämme takaisin, nyt oli tarkoitus syödä siellä Viitnan Körtsissä. Ruokalistalla oli vain jotain silliruokia joten jatkoimme matkaa kohden Võsua. Pian tien laidassa oli Viron ehkä kuuluisin kartano, Palmse, ja sen Körtsi. Siellä oli fiinit ruokalistat, mutta tarjolla oli vain perinneruokia, perunankuoria ja ohra-perunapuuroa.
Ajoimme siis tuttuun Võsun O-körtsiin ja soimme kunnon snitselit ranskalaisten kera.
Leiripaikalla otimme päiväunet ja kävimme taas jalkahoitolassamme hiekkasärkällä kahlailemassa. Sitten olikin hyvä mennä leirialueen saunaan yhdessä norjalaisten kanssa.

Oli siinä taas yhdeksi sunnuntaiksi tarpeeksi puuhaa, uni tuli silmään jo alkuillasta.

2.7.2012 maanantai

Maanantaiaamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin ajamaan kohti Mustveen toria. Yöllä sade ropisi kattoon ja aamulla, vaunun kellon näyttäessä puoli seitsemää, sataa tihutti edelleen.
Ei se meitä haitannut ja aamukahvin jälkeen olimme valmiit lähtöön. Auton kello näytti kuitenkin olevan varttia yli kymmenen! Pikainen tarkistus vielä puhelimen kellosta, yli kymmenen se oli. Olimme nukkuneet sateen ropinassa kellon ympäri ja vaunun kello oli sekaisin....
Äkkiä matkaan kohti Peipsijärveä.  Matkalla käytiin Avinurmen kylässä katsomassa museojunaa ja parin tunnin päästä olimme Mustveessa.
Ei siellä mikään tori ollut auki. Liekö maanantai semmoinen torivapaapäivä?
Onneksi kaupat olivat auki, ostettiin vähän evästä ja tutustuttiin Mustveen ja Rajan ortodoksikirkkoihin.

Mustveen seudun ortodoksikirkko

Ajelimme sitten Peipsijärven rantaa ylöspäin läpi neuvostoaikaisten ränsistyneiden lomakylien ja  nuorisoleirien. Rannapungerjan kylän rannalla keitettiin ulkokahvit. Tuuli aiheutti pientä viivettä, mutta lopulta kahvi kaasukeittimellä kiehui ja saimme taas virkistystä.

Kahvinkeittoa tuulisella rannalla, taustalla Peipsijärveä

Matkamme jatkui lähes jokavuotiselle pyhiinvaelluspaikalle, Kuremäen luostarille. Valokuvaaminen on nykyään luostarialueella kielletty, mutta kirkon ovet olivat auki joten pääsimme taas tutkailemaan kirkkotaidetta. Luostarin ikonimyymälästä löytyi myös jotain kotiintuomista.

Kuremäen nunnaluostari siintää metsän takaa

Luostarilta matkasimme Jõhvin kaupunkiin, jossa teimme taas ostoksia ja kävimme syömässä Peetri Pizzassa mukatuliset pitsat.
Sitten olikin aika suunnata taas takaisin leirialueelle, jossa yllätys, yllätys, vaunun etuteltta oli taas mullin mallin.

Mullin mallin, onneksi kuitenkin ehjänä

Katos köytettiin taas entistä tukevammin kiinni ja koska leirin saunan savupiipusta kohosi savua, päätimme mennä saunaan. Siellä vasta mekkala alkoi kun eräs suomalaisseurue oli muka varannut saunan itselleen - vaikkei sitä voi mistään varata. Sen suuremmin riitelemättä siirryimme suihkun puolelle, se riitti meille.

Illalla kävimme vielä hiekkasärkillä kahlailemassa ja taas uni maittoi

3.7.2012 tiistai

Tiistaina heräsimme taas normaaliaikaan, heti kuuden jälkeen. Taas oli vuorossa meressä kahlailua ja aamupalaa. Sitten lähdimme tutustumaan Rakveren toritarjontaan.
matkan varrelle osui kyltti: "Esku kabel 3.5km". Kurvasimme siis metsätielle ja aikamme pusikoissa poukkoiltuamme löysimmekin metsähautausmaan ja siunauskappelin.

Eskun hautausmaa ja metsäkappeli

Hautausmaalta matkamme jatkui, nyt löytyikin kyltti "Kavastu Tuvitorn". Semmoinen torni oli nähtävä ja kilometrin ajon jälkeen löytyikin merkillinen torni pellon laidalta. Liekö ollut kyyhkystorni vai mikä lie?

Kavastu Tuvitorn

Lopulta pääsimme Rakveren kaupunkiin ja sen torille. Myyjiä oli  joka lähtöön ja myytävät mansikatkin tomaatin kokoisia, maksoivat 3.5€/kg. Maistuivat tosi makeille!

Jättimansikoita

Torilta kävelimme Rakveren ortodoksikirkolle, joka olikin yllätykseksemme avoinna.

Rakveren kirkko

Sitten jo nälä kurni suoliamme, pysähdyimme keskusaukion laitaan murkinalle. Aluksi kasvissose-pekonikeitto ja pääruoaksi jauhelihapihvi perunamuusilla ja palanpainikkeeksi vielä tuopit siideriä, kaikki yhteensä 12 euroa.

Vielä hetken keskustassa ihmeteltiin, sitten matka taas jatkui. Kundan kaupungissa pyörähdettiin ja Vainupean majakalla. Ja vaikka päivällä syöty muusi täytti mahan, olimme saaneet aikaa kulumaan ja taas oli nälkä. Palasimme takaisin Võsuun ja sieltä löytyi sivukadun varrelta taas Virolaisia lettuja....pankoogit muusiga.

Ajoimme leirille, teltta oli pysynyt paikoillaan ja kävimme taas kahlailemassa meressä. Iltasuihkun jälkeen taas peiton alle tutumaan.


4.7.2012 keskiviikko

Hellettä taas luvassa, kun koitti viimeinen kokopäivä Virossa. Aamupalan ja hiekkasärkkäkahlailun jälkeen olimme taas menossa kohti Rakveren kaupunkia tekemään viimeiset ostokset ja hankinnat.

Rakvereen on noussut uusi Põhjakeskus, jossa on perinteisen Rimin ja K-raudan lisäksi 70 muuta liikettä, joten aamupäivä siellä kului rattoisasti. Välillä poikettiin ostoskeskuksen Hesburgeriin eineelle ja taas kierros jatkui.
K-raudasta käytiin etsimässä punamultamaalia ja löytyihän sieltä sitäkin. Jotkut keräävät lomamatkoiltaan kauniita kiviä vaikkapa kiuasta koristamaan, mepä päätettiin repäistä ja ostettiin K-Raudasta kokonaan uusi kiuas ja 100kg kiuaskiviä. Kyllä siinä varastomiestä ihmetytti kun trukilla nosteli kiuasta pakettiauton parisängylle.

Ostosten jälkeen ajelimme Rakveren vanhalle linnalle ja ihmeteltiin Rakveren Sonnia, siis jättikokoista patsasta.

Linna

Sonni

Nähtävyyksien jälkeen kurvailtiin tutustumaan vielä Tamsalun kaupunkiin. Sieltä pitkin maaseutua ajellen palattiin takaisin leiripaikalle ja nyt uskallettiin pulahtaa mereen uimaan, vesi tuskin oli paljon yli 15 asteen mutta kyllä virkisti.

Yöksi oli luvassa sadetta, pakkasimme teltat ja tuolit jo illalla autoon jotteivat kastuisi ja kapusimme taas sänkyyn nukkumaan.


5.7.2012 torstai

EIpä se yöllä sadellut, mutta olipahan tavarat jo pakattu. Vielä viimeiset silmäykset leirialueellemme, jalkapohjahoitoa hiekkasärkällä ja sitten olikin aika siirtyä kassalle maksamaan.


Viisi yötä leirintäalueella maksoi SFC:n jäsenille 13.50€/yö sisältäen saunat ja sähköt ym.
Tänne voisi tulla toistekin.
Ajelimme moottoritietä kohti Tallinnaa ja puoliltapäivin poikkesimme Armenian Saslök-ravintolaan syömään taas Eesti Snizelit. Autoa parkkeerattaessa kuulu moottorista kummaa mölinää. Hetken jo säikäyttii, että tähänkö matka päättyy, mutta konepellin aukaisu selvitti asiaa, ilmanputsarin kotelo oli vain auennut Viron kuoppaisilla teillä.

Vielä ennen Tallinnaa kävimme Maardun ortodoksikirkon edustalla kurvaamassa ja sitten olikin jo puuduttavaa odotusta sataman autojonossa.
Koska laiva oli ollut tupaten täynnä tullessa, päätimme jäädä, vastoin määräyksia, vaunuun koko laivamatkan ajaksi. Saisihan siellä sitten huilata ja vaikka lukea kirjaa aikansa kuluksi.
Virheliike! Autokannella oli turkasen kuuma, vaunussa vielä kuumempi. Hikoilimme koko neljätuntisen matkan ajan.
Lopulta olimme Helsingissä ja ajelimme kotiin päin ihanan viileässä kesäillassa.

Uusi kiuas on jo paikoillaan ja testattu. Onpa makoisat löylyt!

Klikkaa suuremmaksi

18.7 keskiviikko

Keittiöremontin ohessa päätimme taas hieman matkailla.
Keskiviikkona lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Lahtea. Halpaa dieseliä piti tankata Iitissä, mutta se ei ollutkaan siellä halpaa, eikä edes Kärkkäisellä, mutta siellä oli tankattava ja käytävä kaffeella ja ostoksilla.
Sitten matka jatkui Forssan kautta Humppilaan, jossa tiesimme olevan muutaman mukavan myymälän, Humppilan Lasin kauppakeskus ja Humppilan suoratuonti. Niissä kaupoissa saimmekin ajan mukavasti kulumaan.
Sitten ajettiin Liedon kautta Raisioon ja vanhaan tuttuun Ikeaan, jossa söimme taas ne kuuluisat ruotsalaiset lihapullat ja ostimme keittiökaappeja.
Raisiosta ajoimme Ruissaloon, Turun kupeessa olevalle leirintäalueelle.
Kaikki sähköpaikat olivat loppu,  mutta saimme sentään pienen nurmikkokaistaleen vaunumme alle.

Leirimme Ruissalossa

Kaffeen jälkeen kiertelimme leirialueella ja löysimme melkein samanlaisen vaunun kuin omammekin, hollantilaispariskunta sillä retkeili kaukana kotoaan.

Chateau LaCar 2000 vm.1990

Iltakävelyn jälkeen olimmekin valmiit suihkun kautta unten maille.

19.7 torstai

Aamulla tietysti taas heräsimme kukonlaulun, tai oikeammin kanadanhanhien laulun aikaan ja aamupalan jälkeen lähdimme Turun keskustaan.
Siellä ensimmäinen kohteemme oli Turun kauppahalli ja sieltä piti saada sitä ainutta ja oikeaa Hvitfeltin makkaraa
Myös torin tarjontaa tutustuttiin ja sitten lähdimme etsimään Birgittasisarten matkustajakotia.
Se löytyikin Ursininkadulta, mutta  hiljaiselta paikka vaikutti. Sitten kävimme katsomassa mitä tarjontaa löytyy Suomen suurimmasta partiokaupasta, Partiovarusteesta. Puhallettavat retkityynyt tuli hankittua edulliseen alehintaan.
Saman kadun, Läntisen Pitkäkadun varrelta löytyi myös Wanhanajan Puoti ja museokahvila

Museokahvilan kahvipakettirivistöä

Sitten ajelimmekin jo takaisin Ruissaloon ja purimme leirimme ja otimme vaunun taas hinaukseen. Paluumatkalla poikkesimme Forssan Autokeitaassa syömässä ja Hämeenlinnan ja Lahden kautta tulimme taas kotimaisemiin.
Sauna lämpimäksi ja sen jälkeen taas uni maistoi

26.7 torstai


Loma kohta loppuu, lähdimme vielä vaunun kanssa SFC-Kymenlaakson leirialueelle Purhoon.
Melko täyttä oli, mutta saimme kuitenkin mukavan paikan puiden siimeksessä.

Sopivasti varjossa puiden siimeksessä

Kävimme saunassa ja uimassa ja grillasimme kanavartaita Lidlin kiertoilmauunissa.
Emme olleetkaan tällä kertaa leirin pienimmällä vaunulla liikkeellä, löytyi vieläkin pienempi

Eriba Hymer minivaunu

Aamulla purimme leirin ja suuntasimme taas kotiin

31.8.2012 perjantai

Vielä on kesää jäljellä (?). Suuntasimme vaunumatkamme kohti Helsinkiä ja Rastilan leirialuetta.
Navigaattori taas ajelutti meidät pitkin Vuosaaren keskustoja, mutta lopulta pääsimme perille ja leiriytymään.

Rastilassa

Leirialue oli hyvässä kunnossa, asfaltoidut paikat ja puskat paikkojen välillä. Huoltorakennuksiakin oli monta ja ne olivat todella siistissä kunnossa.
Muutama pitempiaikainen ulkomaalaistaustainen haitarinsoittaja oli todennäköisesti kaupungin laskuun majoitettuna joissain vaunuissa, mutta häiriöksi asti ei ollut.
Kävimme vielä kävelemässä, läheisestä kaupasta ostettiin munkit ja syötiin ne sitten kahvin kanssa vaunulla.
Ja sitten vaan nukkumaan ja aamua odottamaan.

1.9.2012 lauantai

Aamulla taas tapamme mukaan herättiin yhtaikaa auringon kanssa ja valmistettiin aamupala.
Sitten reput selkään ja käveltiin parin sadan metrin päässä sijaitsevalle metroasemalle. Rastila lienee ainoa leirintäalue, jolla on oma metroasema...
Metrolla ajeltiin Helsingin rautatieasemalle ja siellä vaihdettiin kutosen ratikkaan joka veikin meidät suoraan Hietsun kirppikselle.
Kirppiskierroksen jälkeen käveltiin Fredrikinkadulle, jossa meidän piti poiketa Chez Mariuksessa, mutta kello oli vasta puoli kahdeksan, kauppa aukeaa yhdeltätoista.
Kävelimme sitten Kauppatorille jossa nautittiin kuuluisat Presidenttikahvit hillomunkin kera.
Torilta käveltiin Akateemisen kirjakaupan kautta Piruettiin , joka onneksi oli jo auki ja saatiin ostoksia tehtyä.
Kampista laskeuduttiin taas metroon joka vei meidät takaisin Rastilaan.
Vaunu pakattiin lähtökuntoon, luovutettiin leirintäkortit ym. pois ja lähdettiin ajelemaan pikkukatuja ja kujia pitkin (kirottu puolalainen navigaattoriohjelma!) Tammistoon ja siellä kohteena oli Erätukun myymälä.
Sitten oli vuorossa seikkailun viimeinen kohde, IKEA Vantaa.  parkkipaikka oli tupaten täynnä, jätimme vaunun kauemmas ja ajoimme auton lähelle lastausaluetta.
Taas ostettiin muutama kaapin runko keittiötä varten, syötiin ruotsalaisia lihapullia ja ihmeteltiin tavarapaljoutta.
Lopulta pakkasimme ostokset autoon ja ajoimme vaunulle. Jotkut tötteröpäät olivat pysäköineet autonsa niin, ettei vaunua saanutkaan enää pakun perään. Jouduimme käsipelillä vekslaamaan vaunun ajotielle, kurvaamaan autolla parkkipaikan ympäri ja sitten saatiin yhdistelmä kasattua.
Takaisin kotiin ajelimme Lahden kautta, juuri pääsimme sadetta ja myrskyä pakoon. Illala kotona sauna maistui!

.
....ja syksy saapui.

13.10.2012 lauantai

Ennenkuin vaunu kokonaan joutaa talviteloille, lähdimme vielä yhdelle karavaanimatkalle. Arja-sisko kutsui meidät viettämään viikonloppua Puolustusvoimien leirialueelle Taipalsaareen.
Taisi olla ensimmäinen kerta sitten armeija-aikojen kun ihan luvan kanssa sai mennä armeijan alueelle...

tänne ei ole siviileillä asiaa...

Saimme vaunu ihan vierekkäisille paikoille, hiljaista oli muutenkin näin loppusyksystä, Harvoin pääsee vaunun kanssa näin lähelle rantaa, Saimaan aallot näkyivät vaunun ikkunasta.

maisema ei juuri voisi parempi olla

Sauna laitettiin lämpiämään ja nautittiin illallista; kermaperunoita ja lehtipihvejä kera maistuvan punaviinin.
Saunan lauteilta oli myös suora näköyhteys järvelle. Oli siellä mukava löylyssä istua ja katsella viluisia kalastajia, jotka kiskoivat uistimiaan veneidensä perässä, liekö edes saalista tullut.

Vaunut oli saatu lämpimiksi, mikäpä oli saunan ja maittavan illallisen jälkeen rojahtaa sänkyyn eikä tarvinnut unta houkutella.

Aamulla leiri sitten purettiin ja lähdettiin taas kotia kohti, vieläkö jonnekin mennään vai laitetaanko vaunu talviteloille. Leiripaikalla joku oli vaununsa laittanut talviteloille varmaankin jo kymmenen vuotta sitten.....

Lähdimme viettämään Johannan merkkipäivää Unkarin pääkaupunkiin, Budapestiin.

16.2.2013 lauantai

Aamulla oli muutama aste pakkasta ja tiet kuivat kun huristelimme kohden lentokenttää. Kentän kahvilassa juotiin aamukahvit ja sitten olimmekin jo Finnairin lennolla AY 2753 matkalla kohti Unkaria. Koneemme oli pieni 100-paikkainen Embraer 190.
Koneessa tarjoiltiin aamiainen ja runsaan kahden tunnin lennon jälkeen laskeuduimmekin aurinkoiseen Budapestiin.
Lumesta ei ollut tietoakaan ja paikka paikoin nurmikkokin vihersi.

Hotellin mersu

Kentällä meitä oli vastassa hotellimme musta Mersu ja kohta jo kiisimmekin kohti keskustaa.

Hotellimme, Royal Corinthia, oli vieläkin upeampi kuin kuvista saattoi päätellä.

Royal Corinthia

Knallihattuinen ovimies tarttui heti laukkuihimme ja vei ne sisälle, jossa pääsimme ilmoittautumaan asukkaiksi.

Olo oli kuin jostain Hercule Poirotin filmauksista, kantajat ja hotellipalvelijat pyörivät ympärillämme ja kumartelivat melkein maahan asti.
Itse emme saaneet laukkujamme huoneeseen kantaa, vaan kantaja toi ne hetken päästä kuljetuskärryllä huoneeseen saakka.

Laukkukärryt

Olin etukäteen tilannut Johannan yllätykseksi huoneseemme kimpun erilaisia kukkasia ja syntymäpäiväkakun kahdelle, hotelli oli lisäksi halunnut onnitella Johannaa pullolla kuohuviiniä.

Yllätys Johannalle

...kyllä maistuu...

Hetken aikaa äimisteltiin hotellia ja sitten jo lähdimme tutustumaan lähiseutuun.

Budapestin metro on maailman toiseksi vanhin, heti Lontoon jälkeen ja niinpä suuntasimme lähimmälle metroasemalle.


Asemalta ostimme viikon piletit, jolla sai ajaa metrolla, raitiovaunulla ja bussilla niin paljon kuin lystää.
Monet Budapestin metroasemat ovat 1800-luvun asussaan, kaikkea vanhaa ei sentään ole hävitetty.

Oktogonin metrolaituria

Kävimme myös katsomassa Tonavan rantaa ja ajelimme huviksemme metrolla edes takaisin.
Erään aseman lähettyvillä oli suuret markkinat, joita aikamme tutkailtiin.
Emme vielä tunteneet kaupunkia, joten kävimme syömässä BurgerKingissä iltapalaa ja paikallisesta Spar-kaupasta ostettiin vielä limua hotellihuoneeseemme.

Kun tulimme takaisin hotellille, oli huonepalvelija avannut sängynpeitteen valmiiksi, taitellut vessapaperirullan pään koristeeksi ja laittanut verhot ikkunan eteen. Onpa tyylikästä palvelua.

Hotellissamme oli myös oma kylpylä, jonne pääsi yksityishissillä, ettei tarvitse kylpytakki päällä kuljeskella pitkin hotellia. Kylpytakit ja tossut oli jotain lasten kokoa, tilasimme suuremmat palvelutiskiltä.

Hotellin kylpylän uima-allas

Aikamme pulikoituamme porealtaissa ja höyrysaunoissa palasimme huoneeseen ja nautimme ostamaamme sitruunalimua...joka olikin sitruunanmakuista kaljaa. No veihän sekin janoa.
Kyllä sitten uni maistui yli 2 metriä leveällä vuoteella


17.2.2013 sunnuntai

Koska huoneeseemme kuului myös täydellinen aamupalavarustus ja olimme illalla ostaneet hieman purtavaa, keittelimmekin aamuteet itse. Aamutoimien jälkeen heitimme repun selkään ja lähdimme kaupungille.
Budapestissa on asukkaita lähes kaksi miljoonaa, joten metrojen lisäksi kaupunki on panostanut myös raitiovaunu- ja bussiliikenteeseen. Kaupungin alueella kulkee yli 30 raitiovaunulinjaa ja uusimmat vaunut ovat 54-metrisinä maailman pisimpiä.

Pitkiä ratikoita

Koska lippumme kelpasivat myös niihin, hyppäsimme hotellin edustalta vaunun kyytiin.
Matkasimme Maalaisten Markkinoille, jotka pidetään sunnuntaiaamuisin vanhassa rähjäisessä kapakassa ja sen sisäpihalla.

maalaisten markkinoilla

Oli siellä roinaa jos jonkilaista, mutta myös myytävää sienistä ja hunajasta kotitekoisiin makkaroihin.

Minulle oli ennen matkaa kerrottu, että kannattaa maistaa Unkarilaista viinaa nimeltään Unicum ja kun sitä eräässä kohtaa oli myynnissä, otimme 4cl ryypyn puoliksi. Juoma oli jonkinlaista yrttiviinaa, vahvaa ja kamalan makuista, mutta saimme sentään paukun juotua. Huh mitä ainetta.
Taas hypättiin ratikkaan ja ajeltiin maisemia katsellen suurelle kauppahallille, mutta se olikin sunnuntaisin suljettu. Kävelimme sitten kaupungin katuja pitkin Astoria-hotellin lähettyvillä olevaan pieneen kahvilaan, jossa nautimme lisää aamiaista. Ulkoilma ja kävely tekee nälkäiseksi.
Eikä aikaakaan kun taas istuimme ratikan kyydissä, kunnes eräällä pysäkillä poisjäänyt herrasmies kertoi meille moneen kertaan: "Ez az utolsó megálló!!". Emme siitä mitään ymmärtäneet ennekuin eräs rouva englanniksi meille esitti että tämä on päätepysäkki....
Kuinkahan kauan olisimme tyhjässä vaunussa istuneet ennenkuin olisimme itse tajunneet?
Päätepysäkiltä kävelimme Pyhän Tapanin Basilikalle, joka on Budapestin suurin kirkko. Kirkkoon mahtuu kerrallaan 8500 ihmistä ja se on roomalais-katolinen kirkko.

Basilikan tunnelmaa

Kartan mukaan lähistöllä olisi myös juutalaisten suur-Synagoga, semmoisessa emme ole vielä käyneetkään. Synagooga löytyikin, mutta sisäänpääsyksi pyysivät semmoisia summia, ettei katsottu aiheelliseksi mennä turvamiesten kopeloinnin ja metallinpaljastimien läpi vaikka synagooga onkin maailman toiseksi suurin.

Synagooga

Hiippailimmekin takaisin hotellille päin ja kävimme juomassa iltapäiväkahvit Starbuck-kahvilassa.
Hotellilla pukeuduimme taas kylpytakkeihin ja kävimme kylpylän puolella porealtaissa huuhtomassa kaupungin pölyt pois.
Sitten oliki aika pukea ykköset päälle ja siirtyä hotellin ravintolaan, jonne meillä oli pöytävaraus.
Alkupaloiksi otimme kirkasta gulassia ja pääruoaksi grillattua härkää paikallisen punaviinin kanssa.

Kippis ja Onnea

Enpä ole niin hyvin valmistettua lihaa syönyt koskaan ennen. Olin kertonut etukäteen syntymäpäivänvietosta ravintolalle ja nyt ravintola halusikin tarjota meille lasilliset kuohuviiniä.
Sitten tuli Johannalle seuraava yllätys kun tarjoilija toi suussasulavan syntymäpäiväkakun jälkiruoaksi.

puhkun ja puhkun

Kakun kanssa otimme palan painikkeeksi lasilliset makeaa Tokaji-viiniä.
Lähes kahden tunnin ruokailuhetken päätteeksi olikin jo aivan voipunut olo ja siirryimmekin huoneeseemme unten maille.

Herrasväki siirtymässä huoneeseensa

18.2.2013 maanantai

Aamupala valmistettiin taas omassa huoneessa ja sitten oli aika lähteä katsomaan josko kauppahalli olisi tänään auki. Parilla eri ratikalla kun ajettiin, tosin jäätiin yhtä pysäkkiä liian aikaisessa pois, niin jo olimme hallin nurkalla.
Ja jopa oli kauppahalli!

Kauppahallissa

Kahdessa kerroksessa vanhaa rautatieasemaa muistuttavassa hallissa oli myynnissä vaikka mitä.
Tietenkin kaikenlaista paprikaan liittyvää, mutta myös salamia ja muuta  makkaraa myytiin kymmenissä osastoissa. Yläkerta oli pyhitetty matkamuistoille ja käsitöille ja sieltä löytyi myös muutama kahvibaari, josta saimme täydennystä aamupalaamme.

Paprikajauhoja ym.

Moni myyjä osasi muutaman sanan Suomea ja hinnatkin olivat kohdallaan.
Sitten päätimme lähteä kaupungin ulkopuolella olevalle suurelle antiikkikirppikselle. Ratikalla ensin ja sitten puolituntia rämisevällä bussilla ja olimmekin perillä.

Eipä ollut montaa myyjää näin arkena, mutta muutamissa kojuissa näimme semmoista antiikkia ja suihkulähdettä myynnissä, että jos olisi ollut pakettiauto, niin helposti olisi saanut tavaratilan täyteen.

Antiikkia antiikkia

Rämisevällä bussilla taas keskustaan ja sitten olikin aika käydä syömässä tulisia kanansiipiä KFC-ravintolassa.

Matka jatkui taas ratikalla paikalliseen kiinakeskukseen, jossa tuhannet kiinalaiset myivät suoraan merikonteista piraattifarkkuja ja aurinkolaseja. Mistä niille kaikille löytyy ostajia?
Väsymys jo alkoi tuntua jaloissa, joten hiippailimme välillä hotellille päiväunille muutamaksi hetkeksi.

Illansuussa hyppäsimme jälleen hotellin edustalta raitiovaunuun ja ajoimme Läntisen Rautatieaseman tuntumassa olevalle jättikokoiselle ostoskeskukselle.
Tämä WestEnd-niminen tavarataivas oli kyllä unohtumaton elämys. Yli 400 liikettä saman katon alla, niistäkin yli 200 vaateliikettä.

WestEndin kauppakeskuksessa

Taisi siinä Johannallakin olla valinnanvaraa. Kauppoja ja ravintoloita monessa kerroksessa, 14 elokuvateatteria ja 50 urheilukauppaakin. Kyllä siinä maalaispoikaakin ihmetytti.
Takaisin päin matka tehtiin kävellen ja kaupunkivilinää seuraten. Välillä poikettiin pizzalle ja sitten kun hotellissa vielä kävimme kylpylässä lillumassa, ei tarvinnut unta kauaa houkutella.

19.2.2013 tiistai

Jo perinteeksi muodostunut omatekoinen aamupala huoneessa ja sitten taas ratikan kyytiin. Hotellimme sijatsi siis Pestin puolella, nyt ajoimme sillan yli Budaan ja sen linnavuorelle.
Linnavuorella sijatsee vanha kuninkaanlinna ja kaikenmoisia vanhoja rakennuksia.

vanha kuninkaanlinna

Yksi komeimmista on varmaankin Matteuksen kirkko, joka valkoisena hohtaa koko kaupungin ylle.
Valitettavasti tämäkin kirkko oli kiinni, eikä sisätiloihin päässyt tutustumaan.

Matteuksen kirkko

Linnavuorelta oli myös mahtavat näkymät Pestin puolelle ja esimerkiksi Parlamenttitalo näkyi kaikessa komeudessaan.
Aamupalan jatko nautittiin Linnavuorella osuuskaupan yläkerran kahvilassa syömällä Unkarilainen kylmä lautanen, makkaroita, kinkkua, juustoja ja salaatteja.
Budasta ajeltiin taas Pestin puolelle ja käytiin uudestaan kauppahallissa ostelemassa tuliaisia ja muuta tarpeellista. Kaupunkia kierreltiin ja nähtävyyksiä katseltiin ja poikettiin maailman kauneimmaksi nimitettyyn kahvilaan. Kahvila on nimeltään New York ja sijaitsee satumaisen Boscolo-hotellin kupeessa.

Boscolo

Siellä sitä oli mukava ryystää erikoiskahvia ja katsella kadun vilinää.

New York kahvila

Lopun iltapäivää huilasimme taas hotellilla ja illansuussa lähdimme metrolla Szechenyin kylpylään. Kylpylä on kuuluisa kuumista ulkoaltaistaan ja kun ilman lämpötila oli vain muutama aste, kuulosti lämmin kylpy houkuttelevalta.
Kylpylä on vanhaa antiikin linnaa muistuttava rakennus ja vain sisäpihalta nouseva höyry paljastaa sen kylpyläksi.
Ensialkuun Johanna kävi syöttämässä jalkojaan nyppijäkaloille, jotka nälkäisinä popsivat kuollutta ihokudosta ja sitten muutama mutkan kautta olimmekin jo kylpylässä.

Piranjoita?

Sisällä oli eri lämpöisiä hoitoaltaita ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme uloskin.
Ulkoaltaan lämpötila oli 38 astetta ja vesi tuoksui lievästi mädälle kananmunalle, mutta oli siellä herkullista kellua.

pulikointia ulkoaltaassa

Melkein kaksi tuntia siellä jaksoi pulikoida, sitten suuntasimme taas kohden keskustaa. Matkalla etsittiin erästä kuuluisaa ravintolaa, muttei löydetty vaan taas oli tyytyminen KFC:n tulisiin kanankoipiin. Hyviähän nekin olivat.
Illalla käytiin vielä hotellimme omassa kahvilassa kokeilemassa miltä maistuu paikallinen viina, Palinka.  Hyh. Ja sitten nukkumaan.


20.2.2013 keskiviikko

Aamiaisen jälkeen lähdimme vuokraamaan autoa. Hotellilla oli oma autovuokraamo ja sieltä saimme lopulta käyttöömme piskuisen Fiat Pandan. Kun muodollisuudet oli hoideltu, pääsimme mukaan Budapestin liikenteen hullunmyllyyn.
Aamuruuhka oli juuri parhaimmillaan, mutta muun liikenteen seassa vailla päämäärää oli mukava ajella.
Lopulta löysimme huoltoaseman, josta saatoimme ostaa kaupungin ja koko maan kartat, jos satuttaisiin eksymään.

Aikamme ajeltuamme löysimme tutun Lidlin, jossa poikkesimme ostamassa matkaevästä.

Fiat Panda ja Lidl

Muuten oli samanlainen kuin Suomessakin, hyllyjärjestystä myöden, mutta yhden käytävän verran leveämpi, siellä kun myytiin muiden tavaroiden ohessa viiniä ja muita alkoholijuomia.

Matka jatkui lentokentän aidan viereen, minä kun haluan valokuvata eri maiden radiomajakoita. Parkkeerasimme tarkkailukameran ulottumattomiin ja aidan raosta sain muutaman kuvan napsittua, sitten kentän turva-auto ilmestyi näkyviin. Peruuttelimme puoli kilometriä takavasemmalle ja saimme karistettua seuraajat.

radiomajakan antenneita

Kentän toisessa päässäkin oli antenneita kuvattavaksi mutta nyt ilmaantuikin jo poliisiauto vilkut päälle vierellemme. Levitin Unkarin karttaa poliisisedälle ja kädet huitoen kyselin tietä Üllön kylään. Poliisiakin nauratti ja neuvoi tien ja ajoi pois.
Kuvaaminen sai riittää ja ajelimme maaseudulle katsomaan löytysikö sieltä aitoa Unkaria.

polle polle

Muutamat hevospelit nähtiin, muutoin oli maaseutukin jo modernisoitunut Lidleineen ja Spar-kauppoineen.
Löytyipä sentään eräästä kylästä pikkuinen ruokapaikka, jossa nautimme aitoa punaista ja tulista gulassia hikeä otsalta pyyhkien.

Gulassipaikka

Lopulta päädyimme takaisin Budapestiin ja hotellikin löytyi kun hetken ajettiin ympyrää pitkin kaupungin katuja. Luovutimme auton pois ja kävimme pienillä päiväunilla huoneessamme.
Illalla olikin sitten taas virkeä olo ja ajoimme ratikalla Budaan, josta löytyi Budapestin toiseksi suurin ostoskeskus; Mammut. Siellä oli vain 330 liikettä, mutta kyllä niissäkin sai ajan kulumaan.

Mammutti

Iltapalaa haukattiin ravintolakerroksessa, jossa oli yli 30 eri ravintolaa ja sitten ajeltiin takaisin hotellille. Kylpylä kutsui ja kävimme hetkeksi rentoutumassa porealtaissa ja saunoissa ja sitten taas peiton alle.


21.2.2013 torstai

Aamuteen jälkeen kävelimme lähimmälle metroasemalle ja ajelimme katsomaan Unkarin kuuluisinta ravi/laukkarataa, jossa jo kuningaskunnan aikana järjestettiin kilpailuita.

laukkaradan kulmaa

Eipä sinne paljon näkynyt, portit olivat kiinni ja ainoastaan metropysäkin pienestä ikkunasta näkyi pieni pala rataa. Muutama hassu hevonen siellä harjoitteli, muutoin oli hiljaista.

Ajettiin sitten takaisin keskustaan ja käytiin tutustumassa serbiortodoksien kirkkoon ja muihin vielä käymättömiin nähtävyyksiin. Aamuvälipalaksi käytiin ottamassa kaffet ja lämpimät voileivät eräässä kahvilassa ja tutustuttiin eri liikkeiden valikoimiin viimeisiä rahoja tuhlataksemme.

Sitten takaisin hotellille, jossa laukkujen pakkaus alkoi. Nälkäkin taas oli, vaikka koko ajan on syöty, nyt päätimme etsiä sen kuuluisan ravintolan. Ja löytyihän se Budan puolelta erään Tonavan sillan kupeesta.

Trofea Grill Etterem

Siellä sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi samaan hintaan. Ruokalajeja oli kuulemma yli sata ja juomaksikin sai ottaa viiniä, olutta, shampanjaa tai muuta minkä ehti kurkusta alas kaatamaan. Jälkiruokia oli toinen toistaan komeimpia ja maukkaimpia ja kyllä siellä syötiinkin.

Ravintolan nurkalta hypättiin vielä bussiin, joka ajoi Margaretan saarelle.

Margaretan saari ilmakuvassa, löysin kuvan netistä

Saari sijaitsee keskellä Tonavaa ja on suosittu kaupunkilaisten virkistyskohde. Bussi vei meidät taas metroasemalle ja pian olimme taas hotellimme lähistöllä.

Monessa paikkaa pitkin kaupunkia oli kojuja, joissa myytiin kummallista "rullapullaa", kaulimen ympäri käännettyä taikinapötköä, joka sitten grillattiin kypsäksi ja kieritettiin sokerissa.

"rullapullaa"

Semmoiset  vielä mahaan mahtui ja sitten lyllersimme takaisin hotelliin.

Laukkujen pakkaus jatkui, välillä käytiin kylpylässä pulikoimassa ja sitten viimein saatiin kaikki tavarat pakattua. Sänky taas kutsui ja uni maistui


22.2.2013 perjantai

Kaikki päättyy aikanaan.Aamulla ei ollut enää paljon tehtävissä, piccolo haki laukut ja käytiin tiskillä selvittämässä viimeiset laskut. SItten taas matkattiin hotellin mersulla kohden lentokenttää ja jo oli aikakin, sää oli muuttunut kylmemmäksi ja räntää satoi. Mersukin liukasteli kesärenkaillaan sohjossa ajaessa, mutta turvallisesti pääsimme kentällä.
Pienen odottelun jälkeen kone kiitikin jo kohti pohjoista ja Suomea.
Helsingin päässä oli pilvistä ja muutama aste pakkasta, autokin löytyi lumen alta ja pääsimme ajelemaan kohti kotia.
Torppa oli pystyssä ja postia aika läjä eivätkä putketkaan olleet jäätyneet.
Mukava oli lähteä ja mukava palata kotiin monta muistoa rikkaampana.

24.5.2013 perjantai

Kevään ensimmäinen vaunumatka suuntautui perinteitä kunnioittaen Petäjäveden Radiomuseolle.
Lähdimme ajelemaan perjantaina töiden jälkeen ja nyt ensi kertaa vetoautossa oli vakionopeudensäädin. Hyvin ja tasaisesti se vaunua veti jyrkätkin ylämäet.
Leivonmäen Teboililla käytiin syömässä jätskit ja sitten jo kohta olimmekin Jyskän Varastomyynnin pihalla. Kotvan aikaa sai tehdä peruutusharjoituksia ennenkuin sopiva parkkitila löytyi.
Kaupasta ostelimme kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa ja sitten ajoimmekin jo pääteasemallemme, Petäjäveden entisen kunnalliskodin aitan nurkalle, jonne saimme leirimme pystyttää.

Aurinko jo laskee koivikon taa

Keittelimme vielä iltakahvit ja sitten unten maille.


25.5.2013 lauantai

Aamulla aikaisin jo ensimmäiset rompemyyjät virittelivät myyntipaikkojaan ja virallisen avausajankohdan, kello 9.00 aikaan kaikki myyntipaikat olivat jo täynnä.
Kaukaisimmat myyjät olivat auton rekisterikilven mukaan tulleet myymään vanhoja radioitaan Unkarista saakka

kaikenmoista roinaa ja rompetta

Onneksi ei tälläkään kertaa mitään tarttunut mukaan ja lähdimmekin hyvissä ajoin ajelemaan takaisin kotia kohti.
Poikkesimme sentään Viherlandiassa taimiostoksilla ja Leivonmäen Teboilin takapihalle keittelimme kahvit. Kotona oltiin jo alkuiltapäivästä.

14.6.2013 perjantai

Töitten jälkeen nykäisimme vaunun Orilammen lomakeskuksen leirialueelle.
Orilammella viihtyi ja kalasteli myös aikoinaan UKK, joten arvokkailla jalanjäljillä olimme.
Leirintäalue oli sateen jäljiltä melko vetistä ja lisäksi alueen saneeraustyöt olivat vieneet osan vaunupaikoista, mutta löysimme sentään melko kuivan paikan alueen laidalta.

Kovin pieneltä näyttää vaunumme muiden seassa...

Kouvolan Radiokerhon 50v. juhlatapaamisen merkeissä Orilammelle oli saapunut tuttuja enemmänkin ja ilta kului rattoisasti ensin Majan ravintelissa ja sitten leirialueen grillikatoksessa, jossa laulettiin kahdenkin kitaran säestyksellä laulukirjat kannesta kanteen.
Savuntuoksuisina puolen yön paikkeilla sitten painuttiin pehkuihin.


15.6.2013 lauantai

Ilma oli kirkastunut mutta tuuli lisääntynyt, myrskypanta oli vaunun markiisia pidättelemässä lentämästä Orilampeen. Sapuskaa laitettiin vaunussa ja sitten hiukan paremmat vaatteet päälle ja laseja kilistelemään muun juhlaporukan kanssa. Historiaesitysten ja onnittelupuheenvuorojen jälkeen nautittiin vielä täytekakkukahvit ja sitten olikin aika taas suunnata kera vaunun kohti kotia.

Tämänkinvuotinen kesälomamme päämatka suuntautui Viroon

30.6.2013 sunnuntai

Vaunu oli jo pakattu edellisiltana ja iltapäivällä sitten ajelimme hissukseen kohti Helsingin Länsisatamaa, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin.
Eipä ollut ruuhkaa lähtöluukulla

odottelemme laivaan pääsyä ruuhkassa...

Kyllä niitä muitakin matkustajia tuli, mutta laiva ei ollut läheskään täysi. Laivamme oli Tallinkin m/s Superstar, jolla matka Tallinnaan taittui alle kahdessa tunnissa

m/s Superstar

Tallinnassa oli normaalit katutyöt käynnissä, mutta pienten mutkien jälkeen saavuimme Piritan huvivenesataman leirialueelle. Arja-sisko ja Tapio jo siellä meitä odottelivatkin.
leiri saatiin pikaisesti pystyyn ja sitten kävelimme Piritan Selver-kauppaan täydentämään ruokavarastojamme.
Illalla nautittiin porukalla kahvit ja sitten olikin aika mennä peiton alle huomista odottelemaan.

Piritan pursiseuran paattien joukossa....

1.7.2013 maanantai

Olin tilannut autollemme huollon Tallinnalaisesta folkkarikorjaamosta ja sinne lähdettiinkin heti aamupalan jälkeen.
Vaunu jätettiin korjaamon edustalle kadun varteen ja auto ajettiin pihalle ja luovutettiin avaimet töiden vastaanottoon

sinne jäivät vaunu sekä auto...

Hyppäsimme Arjan ja Tapion sekä koirien seuraksi matkailuautoon ja ensimmäinen etappimme oli K-Rauta. Sieltä mukaan tarttui ainakin 10 litraa punamaalia, sitä pitää sutia torpan seiniin, kunhan on kotiuduttu.
Sitten ajettiin Tallinnan Keskustorille, jossa ihmeteltiin kanttarellin ja mansikanmyyjiä. Kilo mansikoita maksoi 2.50 euroa ja sienet 6 euroa/kilo.
Välillä poikettiin kahville ja letulle läheiseen Kohvikkiin ja taas seikkailtiin torilla.
Sitten taas ajeltiin Bauhoffin rautakauppaan ja Maximarkettiin ja taas ryypättiin kahvia, nyt omakeittämää.
Matka jatkui kierrätyskirpputorille Koplin kaupunginosaan ja sitten löysimmekin itsemme taas vaunumme vierestä.
Arja ja Tapio lähtivät edeltäkäsin ajamaan Paiden suuntaan ja me jäimme vaunuun loikoilemaan ja odottelemaan auton valmistumista.
Neljän jälkeen auto olikin entistä ehompi, ei muuta kuin vaunu koukkuun ja kohti etelää.
Sikupillin Statoilista tankattiin dieseliä, maksoi 1,295 euroa/l
Välillä paisteessa ja välillä sateessa ajelimme kohti pientä Esnan kylää ja sen leirintäaluetta.
Kymmenkunta kilometriä päätieltä sivuun ajettuamme Esnan kylä löytyikin ja viitat opastivat perille.

keskellä maaseutua...

 Aluetta pitää suomalainen pariskunta ja saavuimmekin oikein ruuhkan keskelle. Paikalla oli Arjan ja Tapion auton lisäksi miljoona paarmaa.
Saimme vaunun kutakuinkin suoraan ja heti leiri pystyyn. Illallisen aika jo olikin ja kun siihen päälle vielä kunnon puulämmitteinen sauna niin kyllä kelpasi taas vetäytyä yöpuulle.

kuorsaus vaan kuuluu hiljenneestä leiristä....

2.7.2013 tiistai

Aamutoimien jälkeen kävimme pienellä kävelylenkillä lähimaastossa. Esnan karavaanialueen rakennukset ovat kuuluneet kapearaiteisen rautatien rakennuksiin. Rata on purettu pois jo neukkuaikana 70-luvulla, mutta onneksi rakennuksia on vielä pystyssä

Esna karavaanialueen päärakennus

 Vanha ratapohja oli vielä hyvin maastossa näkyvissä ja assan vessakin lymysi pusikossa. Pieni pätkä ratakiskoa oli kuin muistomerkkinä lyöty portinpieleen, varmaankin aurauskepiksi

ratakiskoa vm. 1903

 Arja ja Tapio jäivät purkamaan leiriään kun me jo porhalsimme Paiden kaupunkiin. Sieltä etsittiin kauneussalonkeja käsi- ja jalkahoitoja varten, mutta kaikki ajat olivat varattuja viikoksi eteenpäin. Tapasimme Arjan ja Tapion vielä Säästymarketin pihalla, mutta sitten jo nälkä kurni suolissa ja etsimme paikkakunnan ainoan pizzapaikan, sekin oli pelkkä kioski.
Hyvää ja maukasta pizzaa sieltä kuitenkin sai, eikä kaikkea jaksanut edes kerralla syödä.

nami nami pannupizzaa

Paidesta ajelimme seuraavaan taajamaan, Viron Kevätpääkaupunkiin, Türiin. Siellä kierreltiin ja kaarreltiin, löydettiin uimarantakin, muttei ollut vielä tarpeeksi kuuma autossa, että olisi uiminen maistunut.
Türi on ollut joskus vilkasikin asemakaupunki, junia on tullut ja mennyt sekä kapea- että leveäraiteita pitkin. Nyt yksinäinen muistomerkkiveturi katselee lamput sammuneina kaihoten kohti asemaa.

Muistomerkki on jo hieman rapistunut

 Matka jatkui Vôhman taajamaan, jossa etsittiin neukkuaikaista lentokenttää. Kenttä kyllä löydettiin, kasvoi nyt vaan komeaa vehnää, ei ollut kiitoradoista merkkiäkään.

Seuraava taajama oli Viljandi, josta jo löytyi perjantaiksi manikyyriaikaa keskusaukion laidalla sijaitsevasta ilusalongista.
Kävimme vielä katsomassa Viljandin lentokentällä, sekin vaikutti aika autiolta, sentään lennonjohtotorni oli pystyssä. Tornin vieressä keiteltiin retkikahvit ja sitten olikin aika suunnata takaisin Esnaan.

...ei näy lentokoneita...

Esnaan oli saapunut suomalainen henkilöautomatkaaja jonka kovaääninen puhe kaikui pitkin leirialuetta vaikka oli talotkin välissä. Lopulta kai kaljat loppuivat ja hiljaisuus koitti ja tulihan se unikin silmään.


malttakaa malttakaa....seikkailun kirjoittaminen jatkuu taas myöhemmin......

Kesäloman toinen retki suuntautuikin Ahvenanmaan saariston Kökarin saarelle...

11.7.2013 torstai

Tällä kertaa jätimme vaunun kotiin ja pakettiautoon oli sisustettu petipaikat ja muut tarvittavat tavarat.
Matkaan lähdimme hyvissä ajoin torstaina ja ajelimme Lahden kautta Vantaan Ikeaan. Jotain sieltäkin taas tuli ostettua ja samalla pääsimme herkuttelemaan niillä Ikean lihapullilla.
Matka jatkui kohden Turkua. Nummi-Pusulassa pysähdyttiin Kasvihuoneilmiö-diverssikauppaan ja sieltä mukaan tarttui ulkovessan remontissa tarvittava käsienpesuallas.

kelpaa tässä käsiään huuhdella...

Pikku hiljaa ajelimme länteen päin ja Kaarinassa kurvasimme Saariston rengastielle. Paraisilla tankattiin ja matka jatkui Nauvon ja Korppoon läpi Galtbyn satamaan. Lossejakin matkalle mahtui ja niissä meni oma aikansa.
Satamassa meitä jo odotteli pieni autolauttamme m/s Gudingen, joka tosin lähtee vasta aamulla.

m/s Gudingen

Olimme toki varanneet paikat jo etukäteen, pikkuiseen laivaan ei montaa autoa mahdu ja saaristolaisilla on aina etuajo-oikeus.
Keittelimme vielä iltakahvit ja jäimme yöksi sataman parkkipaikalle.

kelpasi tässä huilata...

12.7.2013 perjantai

Olemme Kökarissa käyneet ennenkin, mutta viimeksi v. 2003. Kymmenessä vuodessa on paikka saattanut muuttua, vaikka saari sijaitseekin lähes kolmen tunnin matkan päässä.

Kökar sijaitsee avomerellä...

Pääsimme lopulta itse saarelle, eikä ainakaan piskuinen satama ollut muuttunut mihinkään, ehkä muutama varastokoppi tullut lisää.
Kävimme katsomassa taloa, joka oli meillä vuokrattuna v. 1999 ja siellä sekin seisoi vanhalla paikallaan, puskat ja puut olivat sentään kasvaneet.
Sitten ajelimme Kökarin kirkolle ja Fransiskaaniluostarin raunioille, jossa kaivaukset edelleen jatkuivat.

Kökarin kirkko

Löysimme myös muutamia kirpputoreja ja vanha kauppakin oli tallella, tosin vaihtanut nimeään. Saaren tiet on äkkiä ajettu ja onneksi löysimme mainion ruokapaikan erään pikkutien päästä.
Peders Aplagård on vanhalle omenatilalle perustettu kahvila ja ruokapaikka ja siellä tilasimmekin ensiksi juotavaksi tilan omaa munkkisiideriä. Pääruoaksi nautimme graavia lohta lämpimän perunasalaatin kanssa.

graavia lohta

ja jälkiruokana tietysti Ahvenanmaan pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla

jälkiruokaa

Sitten olikin jo aika ajella takaisin satamaan odottelemaan paluukyytiä. päivä oli helteinen ja kuuma, mutta merivesi tuntui kylmältä, sai uiminen jäädä toiseen kertaan.

kylmää on

Lopulta laivamme saapui ja paluumatka alkoi. Kahden ja puolen tunnin kuluttua olimmekin jo Korppoossa ja sitten alkoi puuduttava odotus lossijonoissa. Vihdoin illalla yhdentoista aikoihin olimme jo lähellä Paraista ja löysimme hyvän yöpymispaikan luontopolun parkkipaikalta.

uni maittaa tammien katveessa

13.7.2013 lauantai

Aamutoimien jälkeen ajelimme Humppilaan ja sen halpakaupat koluttiin läpi. Vielä jaksettiin kurvata Riihimäen kautta, jossa vakiopysähdyksemme on Säästö-Karit niminen tavarakeidas.
Illan tullen saavuimmekin taas kotiin ja kylläpä oma kotisauna tuntui lyhyenkin matkan jälkeen mukavalta...

Lapsukaiset tarvitsivat porausapua, lähdimme siis Tampereelle

22.7.2013 maanantai

Vaunu perään ja matkaan. lahdessa poikkesimme Biltemassa ja Kärkkäisellä, sitten matka jatkui kohden Tamperetta. Pälkäneellä käytiin Aapiskukossa syömässä ja sitten saavuimmekin jo Härmälän leirintäalueelle.
Paikkoja oli runsaasti vapaana, saimme itse valita mieluisan paikan.

Härmälän leirintäalueella

Leiriytymisen jälkeen ajelimme Pirkkalaan Ernon ja Katrin asunnolle, jossa iskuporakoneella jyristettiin betoniseiniin reikiä. Saimme kuin saimmekin kaikki rullaverhot kiinnitettyä paikalleen.

Kaffittelun jälkeen ajoimme takaisin leirialueelle. Vaikkei alueella montaa puuta kasvanut, olivat ruotsalaiset kuitenkin yhden löytäneet ja peruuttivat suoraan siihen...

kallis remontti...

Illalla teimme vielä kävelylenkin ympäri leirialuetta. Nyt olikin jo lähes kaikki mökit ja vaunupaikat varattuina, tulimmepa hyvään aikaan...

Sää oli melko tuulinen ja pilvinen, vetäydyimmekin vaunuun nukkumaan...

ei paista aurinko, ei....

23.7.2013 tiistai

Aamutoimien jälkeen oli vuorossa leirin purku ja sitten ajoimmekin Lempäälään ja Ideaparkkiin. Oli siinä liikettä ja kauppaa vaikka muille jakaa...

parkissa Ideaparkissa

Kotiin ajeltiinkin sitten Valkeakosken ja Hämeenlinnan kautta, jossa kävimme vielä SA-kaupassa hypistelemässä armeijan ylijäämätavaroita...

26.7.2013 perjantai

Viimeisiä lomapäiviä kävimme viettämässä tutussa Purhossa. Melko täyttä oli mutta saimme vaunun hyvään paikkaan ja sitten saman tien uimaan.

Leiri pystyssä Purhossa

Grillasimme vähän pihvejä, lueskelimme ja tietysti kävimme telttasaunassa ja taas uimassa.

27.7.2013 lauantai

Yö oli rauhallinen ja kukonlaulun aikaan kävimme pulahtamassa aamu-uinnilla. Sitten olikin aika purkaa leiri ja ajella kotiin.

27.9.2013 perjantai

Nykäsimme vaunun muutaman kilometrin päähän Lappalajärven rantaan.

Vaunu Lappalalla

Saunoimme, paistoimme makkaraa ja kuuntelimme tuhansien muuttohanhien kailotusta järven selällä. Yöksi vaunuun

(Kesän matkoja jäänyt tänne päivittämättä, päivitettään nyt...)


3.10.2013 torstai

Kesä on jo ohi, mutta vielä vaunuillaan.
Lähdimme hääpäivän merkeissä matkalla Lounais-Suomeen. Ensin poikkesimme Lahdessa kaupoilla, sitten Humppilan ostosvalikoimiin. Humppilasta matkamme jatkui Auran ABC:n takapihalle, jossa on muutama sähköpaikka vaunuilijoille. Sähkö tilataan puhelimen tekstiviestillä pistorasiaan.

ABC Aura

Yö oli kylmä mutta onneksi vaunussa lämpöä riitti.

4.10.2013 perjantai

Aamulla auton ikkunat olivat jäässä ja tie kuurassa, mutta varovasti ajelimme Lietoon ja siellä sijaitsevalle karavaanarien leirintäalueelle Leporantaan.
Monta mutkaa pientä hiekkatietä, vihdoin leirialue löytyi pienen lammen rannalta.

Leporanta

Jätimme vaunun alueelle ja ajelimme Turun keskustaan. Siellä käytiin tietysti kauppahallissa hevosmakkaraa ostamassa, kaikenlaisissa herkku- ja ruokakaupoissa ja alumiiniputkiakin ostettiin rautakaupasta.
Välillä syötiin ja juotiin kahvia ja kun oli riittävästi seikkailtu, palasimme Lietoon.

Vaunu parkissa Liedon Leporannassa

Iltapalan jälkeen uni taas maistui.


5.10.2013 lauantai

Olimme jo maksut suorittaneet edellisenä päivänä, siksi pääsimme lähtemään hyvissä ajoin. Heini ja Kassu saapuivat junalla Tikkurilan asemalle, josta poimimme heidät kyytiin ja Ikeaan ostoksille.
Auto oli täynnä huonekalujen osia ja ihmisiä kun vihdoin illan suussa pääsimme taas kotiin.

Sitten vaunu joutikin jo talviteloille

Syntymäpäivämatka Prahaan keväällä 2014

pe 25.04.2014

Niinpä vaan hetki koitti, että jo kauan aikaa sitten varatun matkan lähtöpäivä oli käsillä.
Aamun nollakelissä ajelimme taas lentokentälle ja tiukkojen turvatoimien jälkeen olimmekin koneessa.
Kone ei kuitenkaan päässyt heti lähtemään, Euroopan ilmatilassa oli ruuhkaa ja odottelimme koneessa 45 minuuttia ennenkuin pääsimme ilmaan.

odotusta...odotusta...odotusta

Lopulta ponkaistiin ilmaan ja alle kahden tunnin päästä jo rullattiinkin Prahan terminaaliin. Olin etukäteen tilannut limusiinikuljetuksen hotellille lentokenttätaksilta ja hetken kesti ennenkuin löysimme kuljettajan joka piteli käsissään tussilla tekstattua lappua jossa luki "SIRINEN". Otaksuin sen tarkoittavan meitä.
Kuljettaja kurvaili taitavasti läpi Prahan kaupungin selostaen meille nähtävyyksiä ja mielenkiintoisia paikkoja sekä antoi meille Prahan kartan.

Hotellimme oli viiden tähden Hoffmeister ja aivan ensimmäiseksi meidät johdatettiin hotellin sisäpihan puutarhaan, jossa tarjottiin tervetulokuohuviinit ja taas saimme karttoja ja matkaoppaita ym. neuvoja.

Hotellin puutarhassa

Ilma oli lämmin, +22 astetta ja alkukesä komeimmillaan. Lopulta piccolo johdatti meidät huoneeseemme tuoden myös laukut. Huone oli normaali(?) kahden hengen huone.

huoneemme

Heti kun laukut oli purettu, lähdimmekin kaupungille. Hotelli sijaitsi hyvien metro- ja ratikkalinjojen läheisyydessä ja ostimmekin heti kolmen päivän piletit.

ratikkalinja kulkee ihan oven edestä

Kävelimme keskikaupungille ja kävimme syömässä, tietysti KFC:ssä, joka pitää aina ulkomailla testata ja hyvää oli tälläkin kertaa. Sitten siirryimmekin Juutalaiskapunginosaan, jossa synagoogia, fariseuksia ja rahanlainaajia olikin pilvin pimein...ja jokaiseen synagoogaan olisi ollut huima sisäänpääsymaksu....

Myyntikojuja juutalaiskortteleissa

Sitten matkamme jatkui kohden vanhankaupungin sydäntä Staromestske Namestia. Siellä olikin aika hulina ja meininki, turisteja mustanaan koko aukio. Kaikki odottivat kamerat valmiina koska se kuuluisa kellotorni aloittaa soittonsa. Samaan joukkoon jäimme mekin ja alkoihan se pimputus ja meininki ajallaan.

pimpeli pom ja kukkokiekuu

Matkaväsymys jo painoi päälle, matkustimmekin sitten metrolla takaisin hotellille, kävimme suihkussa ja otimme tunnin nokoset.

Illemmalla alkoi kahvihammasta kolottaa ja matkustimmekin ratikalla nyt toiselle reunalle kaupunkia ja kävimme Savoy-kahvilassa hörppäämässä kupin kahvia.

Savoy kahvila

herkut maistuvat

Kävelimme vielä hetken kaupungilla, sitten hotellilla vielä yhdet oluet, tsekeissä kun ollaan, ja sitten uinumaan sänkyyn, joka  oli kovempi kuin kotona, mutta vastaavasti tyynyt taas olivat ihan velttoja....

Pilsner Urguell

la 26.4.2014

Hotellipakettiimme kuului myös maittava aamiainen, tosin tarjottiin lauantaina vasta 7.30. Me kun olemme aamuvirkkuja ja kellokin oli tunnin omaa aikaamme perässä, jouduimme aamulla kärvistelemään ennenkuin saimme aamukahvit ja makkarat. Makkaraa siis oli ja muita eksoottisia eurooppalaisen aamiasipöydän herkkuja, mutta selvisimme niistä ja lähdimme kaupungille

Sukelsimme metrotunneliin hotellimme vierestä Malostranskan asemalta. Prahan metro on vain kolme linjainen ja kulkee todella syvällä - rakennettiinhan osa siitä kommunistiaikaan atomipommisuojaksi..

metrokartta

Ajelimme metrolinjaa välillä vaihtaen kauas laitakaupungille ja jäimme pois Kolbenovan asemalla. Heti aseman vieressä tien toisella puolella oli Euroopan suurin ulkoilmakirpputori - yli 10000 myyjää. Kirpputorialue on entinen raitiovaunuvarikko ja tilaa on useita hehtaareja. Selvittyämme kolikoilla toimivista sisäänpääsyporteista alkoikin alueen kiertely.
Myynnissä oli jääkappeista ja autonrenkaista arvotauluihin ja Bohemian kristalleihin. Meni siinä tämmöttisten kirpputorikävijöiden silmät ymmyrkäisiksi tavaramäärä ihmetellessä.

tavaraa oli ja lisää tuli koko ajan

Aamu oli ollut sumuinen mutta aurinko alkoi jo porottaa siellä kävellessämme ja muutaman tunnin jälkeen oli pakko heittää pyyhe kehään. EPEK. (EiPystyEiKykene). Johanna löysi sieltä minulle mieluisen syntymäpäivälahjan, oikean Miesten Kolpakon, josta sopii olutta juoda juhlapyhinä.

Miesten Kolpakko

Päätimme palata keskustaan ratikalla, joka kulki aivan alueen portilta. Vasta siinä huomasimme kuinka kaukana olimme olleet, matka kesti puoli tuntia kolkotella välillä jyrkkiäkin mäkiä takaisin keskustan tuntumaan.

Jano yllätti, käytiin taas juomassa tsekkiläistä olutta... Samalla lailla yllättäen löysimme keskustasta toisenkin kirpputorin, tosin paljon pienemmän.

toinenkin kirpputori

Ihmisiä tuntui joka paikassa olevan paljon, ihmekös tuo kun Prahan omat yli miljoona asukasta ja toinen mokoma turisteja tungetaan suhteellisen pienelle alueelle Vltava-joen kainaloon. Tuota joen niemä ihmettelimme kun se kuulosti niin oudolta, vaikka onkin iso joki, yksi Elbe-joen sivuhaaroista. Mutta selvisihän sekin, kansakouluaikoina puhuttiin kouluissa vain Moldau-joesta joka on Vltava-joen saksankielinen nimi...

Kävelimme kauniin kaupungin pikkukujia ja toreja ja osuimme Tasavallan aukion laidalla olevalle ostoskeskukselle. Ostoskeskus oli pieni, vain noin 200-liikettä, mutta kyllä sielläkin sai aikaa kulumaan.

Palladium ostoskeskus

Nälkäkin taas yllätti (ja jano) ja söimme ostoskeskuksen ravintolakerroksessa Pasta Quattro Formaggia ja joimme tällä kertaa Kozel olutta.

Kozel

Sitten olikin aika suunnata takaisin hotellille pienille päivänokosille (lääkärin määräys).

Ukkonen jyrähteli ja heitteli muutaman sadepisarankin, mutta meitäpä tultiinkin pirssillä hakemaan jokiristeilylle illallisineen Vltava-joella. Pirssi haki samaan kyytiin vielä engelsmannipariskunnan toiselta hotellilta ja sitten jokilaivaan.
Laiva oli tupaten täynnä eri maalaisia (eläkeläisiä) mutta hyvin sulauduimme joukkoon. Laiva kulki jokea ylävirtaan läpi sulkujen ja alta siltojen. Ruokaa oli tarjolla seisovasta pöydästä ja hanuristipelimanni soitteli saksalaisia juomalauluja...joita sitten saksantaitoiset rallattivat mukana. Osasipa pelimannisetä pyynnöstä soittaa myös muutaman tahdin letkajenkkaakin....

Ja taas olut maistui

klunk klunk klunk

Ilta siinä pimeni ja kaupungin valot syttyivät. Istuimme kannella leppeässä säässä niitä ihailemassa ja kuvaamassa kännykkäkameralla. Suurin osa oli mitä sattui, mutta muutama kuva sentään saatiin muistoksi.

Yöllistä Prahaa

Taksi kuljetti meidät takaisin hotellille kolmen tunnin purjehduksen jälkeen ja taas uni maistui


su 27.4.2014

Aamulla heräsin vuoden vanhempana...
Maittavan makkara/pekoniaamiaisen jälkeen lähdimme kipuamaan hotellimme vierestä alkavia rappusia pitkin Prahan linnaan. Rappusia oli paljon ja nousu jyrkkää, alkoi jo henki pihisemään, mutta näkymät ylhäältä olivat muutoinkin henkeä salpaavat.

Prahan linnaa

Tietysti sieltä löytyi myös kaljajuottoloita, mutta tällä kertaa hörppäsimmekin vain kahvit Starbuckin kahvilassa

Latte Caramel ja omenapiirasta

Poispäin linnasta olisi päässyt myös raitiovaunulla mutta valitsimme toiset rappuset, niitäkin riitti satamäärin, onneksi alaspäin.
Sitten taas ratikka-ajelua ja löysimme itsemme amerikkalaisesta Tesco-tavaratalosta. Aikamme siellä harhailtuamme ajelimme taas yhtä ratikkalinjaa ja sopivan kuppilan kohdalla hyppäsimme kyydistä.
Nyt maistui jo pizza ja kyytipoikana tietysti tsekkiläistä olutta

ahhhh......

Masu täynnä palasimme hotellille ja vetäisimme pienet päiväunet, jotta sitten taas jaksaa...

Virkeinä lähdimme tutustumaan sitten seuraavaan kohteeseemme, Strahovin luostariin. Sinnekin pääsi kätevästi aivan hotellimme edestä ratikalla.

Strahovin luostari

Luostarista on mainintoja jo vuodelta 1120, joten melko vanha laitos siis. Porttien ulkopuolelle saakka kuului laulaun hoilotus, munkit ja nunnatko siellä moniäänisesti musisoivat? Eipä mitä, oluttupia oli täälläkin ja täynnä turisteja. Luostarissa pannaan myös omaa olutta ja sitä sai suoraan hanasta tai pullokaupalla mukaan otettavaksi. Pitihän sitä ostaa...ja maistaa heti luostarin sisäpihalla

pussikaljaa luostarin pihalla

Luostari kierreltyämmä palasimme takaisin hotellille. Sieltä oli merkkipäivän kunniaksi varattu roomalainen kylpylä meille tunniksi yksityiskäyttöön. Siellä sitten suuressa porealtaassa lilluessa saivat kipeät jalat mukavaa hierontaa.

roomalainen kylpylä

Hintaan piti kuulua myös hedelmäkori, muttemme semmoista kylpylästä löytäneet. Olisihan se ollut herkkua napostella viinirypäleitä kuumassa kylvyssä maatessa. No reklamaation jälkeen sellainen toimitettiin kuitenkin huoneeseemme.
Sitten valmistauduimmekin illan kohokohtaan, synttäri-illalliselle. Kerrankos sitä ihminen 60 täyttää, otimmekin hotellin ravintolassa täyden menuun, syödään sitten kotona kuukausi kaurapuuroa.

Alkuruokana paahdettuja jättikatkarapuja chilikastikkeessa, pääruokana paahdettua ankanrintaa kermaisella fenkolipedillä ja jälkiruokana jäätelö/marjasorbettia. Juomaksi olutta ja paikallista punaviiniä.

paahdettua ankkaa ja jättikatkarapuja

Vaikkeivat annokset kummallisilta näyttäneet, herkullisia kumminkin olivat ja maha tuli täyteen. Lopuksi vielä pääsimme tarjoilijan ottamaan yhteispotrettiin.

rouva ja herra mahat pullollaan

ma 28.4.2014

Kaloripitoisen aamiaisen, joka muuten tarjoiltiin arkena jo klo 7.00, jälkeen lähdimme etsimään Prahan kauppahallia. Hetken kun ratikoilla kurvaili keskustaa edes takaisin sen vihdoin löysimme.
Mutta voi ei. Rakennus oli ulkoa päin edelleen kauppahalli, mutta sisältä se oli muutettu lasi- ja kromikauhistukseksi arkkitehtien toimistotiloiksi.

kauppahalli sisältä ja ulkoa

Ei muuta kuin uudestaan ratikan kyytiin ja ajoimme Funicularin ala-asemalle. Funiculari on vuoren rinnettä kulkeva "raitiovaunu", kun toinen vaunu menee ylös vaijerin vetämänä, tulee toinen vaunu alas.
Metro/ratikkalippumme kelpasi täällä ja ajoimmekin yläilmoihin.

toinen vaunu tulossa kohtaamispaikalle

Vuoren tai oikeammin pelkän kukkulan päällä on eräs Prahan näkyviä kohteita, Eiffel-tornin innoittamana rakennettu "mini-Eiffel".

mini-Eiffel

Ei se juurella seisten kuitenkaan näyttänyt enää pikkuiselta ja ylöskipuaminen olisi ollut tehtävä yli 300 rappusta pitkin, jäi menemättä.
Kukkulalla oli myös komeita rakennuksia, kirkkoja ja luostareita.

kukkulan satulinnoja

Alas olisi päässyt tietäkin pitkin, mutta käytimme taas Funicularia ja pian olimme taas keskustan tuntumassa. Kävimme hörppäämässä teet teehuoneessa. Sitten jaksoikin jo kävellä keskustan läpi Kaarlen sillalle, joka lienee se kuuluisin Prahan nähtävyyksistä, ainakin vanhin.

Kaarlen siltaa rannalta kuvattuna

Sillalla oli jos jonkin näköistä rihkamakauppiasta, korumyyjää ja taiteilijaa ja tietysti satamäärin turisteja

ruuhkaa sillalla

Sitten taas uuvutti ja palasimme hotellille huilimaan.
Kun taas voimat oli palautuneet, hyppäsimme metroon ja ajoimme Prahan päärautatieasemalle. Asema on betonia, lasia ja kromia, mutta onneksi vanha asema on jätetty uusien kuorien sisälle ja osa entisöity komeaan kuntoon.

Prahan entisöityä asemaa

Asemalta löytyi myös BurgerKing jossa kävimme syömässä. Sitten kävelimme pikkuhiljaa taas kohden keskustaa. Ukkoskuuro yllätti ja pinkaisimme metroasemalle juoksujalkaa ja takaisin taas hotellille.

Illalla vielä pieni kävelylenkki ja kahvit ja pannukakut jäätelöllä ja hotellilla sitten vaahtokylpyä väsyneille jaloille..


ti 29.4.2014

Tuli ehtoo ja tuli aamu ja koitti viides matkapäivä. Makkaran syönti aamupalaksi meni jo rutiinilla ja pian olimmekin taas matkalla metrolla kohti keskustaa.
Eilisen seikkailun tiimoilta rautatieasemalla suuntasimmekin sinne matkamme uudestaan. Ostimme menopaluupiletit Karlstejnin pikkukylään tunnin matkan päähän Prahasta. Siellä kun kuulemma on komia linna, jossa kuuluu säilytetyn Pyhän Roomalaisen Keisarikunnan ja Böömin kuninkaan kruununjalokiviä.
Hetken sekoiltiin lippujen ja leimauskoneen kanssa mutta pääsimme lopulta junaan kaksi minuuttia ennen lähtöä.

oikein kaksikerrosjuna

Vajaan tunnin juna kolkutteli maaseudulle, pysähtyen joka asemalla. Konduktöörillekin lippu kelpasi, olimme kai toimineet oikein.
Asemalla odotteli muutama taksi tarjoten kyytiä, mutta koska viittojen mukaan matkaa oli vain kaksi kilometriä, päätimme kävellä.
Tie nousi verkkaan ja saavuimme itse kylään, mutta linnaa ei missään näkynyt.

Karlstejnin kylää

Kuvasta ei selviä, mutta tie nousi koko ajan ylöspäin. Olimme varautuneet sateeseen sateenvarjoilla ja ne olivatkin hyvään tarpeeseen kiipeilysauvoina.
Lopulta erään mutkan takaa alkoi linnakin häämöttää

Siellä se linna jo näkyy...

Kiipesimme aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Onneksi taivas oli pilvessä, auringonpaahteessa ei tätä kukaan  olisi jaksanut. Puolivälin jälkeen oli onneksi tarjolla virvoketta

janojuomaa

Lopultakin linna oli edessämme ja pääsimme ihmettelemään paksuja muureja ja torneja. Itse linnaan pääsi vain maksusta opastetuille kiertokäynneille, mutta jo linnan pihakin oli vaikuttava.

itse linna

Aikamme siellä kuvia räpsittyämme alkoi vaivalloinen paluumatka. Ei se ole helppoa alaspäinkään tulla, jyrkkä rinne. Kylään päästyämme nautimme kahvikupposet ja pannukakut

taitettu lettu vai mikä lienee kreppi

Viimeisillä voimillamme raahauduimme takaisin asemalle virnuilevien taksikuskien editse ja hyppäsimme junaan. Prahassa siirryimme metrolla pikavauhtia hotellille ja sitten suihkuun. Pienet päikkärit tekivät myös terää...

Illansuussa lähdimme etsimään Kunnon sotamies Svejkin oluttupaa ja aikamme harhailtuamme se löytyikin.

"alkuperäinen" Svejkin kuppila

Kurkkasin sisälle ovensuusta, näytti niin fiiniltä paikalta, että sieltä olisi heitetty Svejk ulos sotamiehen kamppeissaan...
Jatkoimme siis matkaa ja löysimme viihtyisän sisäpiharavintolan jossa nautimme illalliseksi Mixed Grill-nimisen annoksen. Siinäpä oli grillattua tipua, possua, nautaa, taimenta, lohta ja rapua.

mixed grill

Mahat pinkeinä lyllersimme vielä maalaisten markkinoille eräälle sivukadulle. Maalaisia ei paljon ollut mutta muuta matkamuistomyyntiä senkin edestä.

maalaisten markkinat

Sitten oliki aika taas hiippailla hotellille viileiden lakanoiden väliin nukkumaan...

ke 30.4.2014

Viimeisen matkapäivän aamu koitti ja aamiaisen jälkeen oliki aloitettava laukkujen pakkaaminen. Kaikki ostokset ja muutkin tavarat mahtuivatkin hyvin laukkuihin ja sitten lähdimme vielä kaupungille.
Ratikkalippu oli vielä voimassa, joten ajoimme jonkun matkaa keskustasta torialueelle, jossa oli myynnissä kaikenmaailman kiinasta tuotua krääsää

kiinalaisten tori

Siellä meille yritettiin pakkomyydä kaikkea turhaketta mutta onneksi saimme pidettyä pään kylmänä. Alueella oli myös kunnollinen kauppahalli ja muutama kahvilakin, jossa tietysti poikkesimme

herkkuja

Torialueelta palasimme takaisin hotellille, huone piti luovuttaa puoliltapäivin. Saimme jättää laukut vielä hotellin säilytykseen ja lähdimme nauttimaan tällä erää viimeiset oluet

tämä laji on loppu  nyt

Sitten ajelimme viimeminuuteille ratikkalippumme ja palasimme hotellille. Limusiinikuljetus saapuikin ajallaan ja kohta olimmekin jo lentokentällä. Pienen odottelun jälkeen olimmekin jo koneessa matkalla kotiin päin.

sinne jäi Praha laskevan auringon suuntaan

Iltamyöhällä olimme jo Vantaalla ja autossa matkalla kohti Kouvolaa. Pienet hiirenkorvat koivuissa kertoivat kevään tulleen Suomeenkin...