Möhkön Manta ja Karjalan kirkkokierros

September 13, 2008, 11:44 pm

.
Koska tuntuu siltä, että arabit pumppaavat öljyä maasta minkä kerkiävät, on jonkun sitä tuhlattavakin. Lähdimme siis perjantaina töiden jälkeen pienelle kulttuurimatkalle Pohjois-Karjalaan.

Ensin suuntasimme Lappeenrantaan ja siellä "miesten tiimariin" eli Bilteman myymälään, josta tosin tällä kertaa tarttui mukaan vain yleishyödyllisiä kodin tarvikkeita.
Matka jatkui kohden itää ja iltaseitsämältä pysähdyimme kuulun Karjalan Kägönen taukopaikan pihalle ja sisällä hörppäsimme kahvit.

Matka jatkui läpi hämärtyvän illan. Kiteellä ei tuntunut olevan pontikkatehtaan tehtaanmyymälää, joten ajelimme hissukseen kohden Tohmajärveä ja sieltä löytyikin pienen soratien päästä Jouhkolan Hovi. Hövelin savokarjalaisen isännän saimme suostuteltua antamaan meille huoneen ja pääsimme oikomaan väsyneitä jäseniämme.

Aamulla tutkittiin hovin pihapiiriä ja isäntäkin oli herännyt, koska huuteli jo

meille rappusiltaan aamukahville. Kahvit kun oli nautittu niin jopa taas suuntasimme tien päälle.
Tie jatkui kohti itärajaa, mutta ilman passeja ja propuskoita oli turha yrittää Niiralan raja-asemalta yli, kurvasimme siis Värtsilän kylään. Alkuperäinen Värtsilähän jäi rajan väärälle puolelle ja tämä nykyinen on vain pieni kyläpahanen maitolaitureineen ja kyläkauppoineen.
Rikastutimme kauppiaan kassaa ostamalla matkalle pientä mutusteltavaa.
Tie jatkui pitkin itärajaa koilliseen ja välillä oltiin rajavyöhykkeelläkin. Ja sitten tupsahti tienviereen ensimmäinen tsasouna

Kristuksen kirkastumisen Tsasouna Saarivaara

Saarivaaran tsasouna vihittiin vuonna 1976. Tsasounan rakensivat Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen liitto ja Saarivaaran Nuorisoseura Sarastus, jotka lahjoittivat valmiin tsasounan Ilomantsin seurakunnalle. Tsasounassa on deisis-aiheinen ikonirivi. Saarivaaran kylälle noustaan vuosittain praasniekan aikaan Kristuksen kirkastumisen juhlana (Spuassa) 5.-6.8. ristisaatossa. Jumalanpalveluksen jälkeen toimitetaan vedenpyhitys läheisellä lammella ja pyhitetyllä vedellä siunataan marja- ja juuressato, kulkuneuvot, talot ja ihmiset. Nuorisoseuran talolla juhlan aikaan järjestetään bessodat (illanvietto) perinteiseen, mutta luovaan tapaan runoineen, lauluineen ja leikkeineen. Tsasounan sanotaan olevan kopio rajan taakse jääneestä Tolvajärven tsasounasta.

Matka jatkui eikä karhuja näkynyt, vaikkakin iltapäivälehdissä juuri oli ollut juttua rajaseudulla kaadetuista karhuista. Ehkä ne oli kaikki ammuttu.

Seuraava tsasouna löytyi Mutalahden pikkukylästä

Neitsyt Maarian syntymän Tsasouna Mutalahti

Tämä muistutti jo perinteistä kirkkoa ja ovet oli visusti lukossa tässäkin Herran huoneessa.

Tie jatkui kohti EU:n ja Suomen itäisintä kylää, Möhköä. Se ei selvinnyt, mitä tuo kummallinen sana tarkoittaa, mutta Möhkössä on aikoinaan sijainnut isohko ruukki ja läheisestä koskesta oli saatu ruukin käyttövoima. Koski oli ohitettu pikkuruisella kanavalla, josta käsipelin oli sulkuja vinssattu kiinni ja auki.

Möhkön Manta

Möhkön ruukkimuseon alueella, Koitajoen rantatöyräällä viettää eläkepäiviään asuntoproomu

Möhkön Manta, jossa nykyisin toimii kesäkahvila. Siis painotus sanalla kesä. Kahville oltaisiin menty, mutta lappu ovessa kertoi kesän olevan ohi ja kahvinkeitto tyystin loppunut. Ei auttanut vaikka kuinka hakkasimme vanhan proomun kupeita. Käännyimme siis kotimatkalle.

Möhköstä kolmekymmentä kilometriä länteen ajettaessa tulimme Ilomantsin taajamaan vai liekö ihan kaupunki nykypäivänä. Ainakin siellä oli iso kirkko.

Pyhän Profeetta Eliaan kirkko Ilomantsi

Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkko on Ilomantsissa sijaitseva Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Viisikupolinen kirkko on vuodelta 1892 ja se on Pietarin Pyhän synodin arkkitehti S.V. Sadovnikovin piirtämä.
Ilomantsista matkamme jatkui eteenpäin kohti läntistä sivistystä. Matkan varrella oli hauskoja paikannimiä kuten Jerusalemi, Kauneus ja Taivaanpankko. Muuten maisemat olivat enemmän tai vähemmän pusikkoa.

Pyhittäjä Herman Alaskalaisen Tsasouna Kovero

Pyhittäjä Herman Alaskalainen oli Valamon munkki, joka lähti lähetystyöhön Alaskaan 1700-luvun lopulla ja perusti sinne Uuden Valamon luostarin. Hän on ensimmäinen Amerikan mantereen ortodoksisista pyhistä. Koveron tsasouna on saatu lahjoituksena kirjailija Elina Karjalaiselta vuonna 1996. Ikonit on maalannut Joensuun piispa Arseni. Tsasouna ei ollut lukittu, vain iso hakanen piti ovea kiinni, joten uskalsimme kurkistaa sisälle ja taiteilla puumerkkimme vieraskirjaan.

Pyhän Nikolauksen kirkko Joensuu

Kirkko kuuluuu Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan, joka on Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suurin. Kirkon arvokkaimpana osana voidaan pitää ikonostaasia, joka on maalattu Pyhän Aleksanteri Nevskin Iavrassa Pietarissa. Kirkon sisällä on yhteensä noin 350 seisomapaikkaa. Kirkon näyttävästä irtaimistosta osa on saatu lahjoituksina, kuten ehtoollisvälineet, kruununvalaisin ja evankeliumikirja. Museoviraston suojelema arvokas rakennus on ollut vuosien saatossa väriltään vihertävä ja valkoinen, kunnes se maalattiin 90-vuotis päivänsä kunniaksi ruskeaksi. Ei ollut auki tämänkään kirkon ukset hetken hiljentymiselle.

Joensuusta lähdimme kohti Outokumpua. Ajelimme pitkin pikkuteitä ja yllättäen sattui matkamme varrelle taas uusi ortodoksipyhättö

Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko Viinijärvi

Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko on Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko. Kirkko valmistui 1906 ja kirkon on suunnitellut sortavalalainen rakennusmestari J. O. Leander, arkkitehtuuriltaan se on jugend-vaikutteinen ristikirkko. Kirkko rakennettiin pääosin venäläisen kauppiaan Ivan Stretskovin lahjoitusvaroilla ja hänen toivomuksestaan kirkko pyhitettiin Jumalanäidin Tihvinän ikonin muistolle. Kirkon on vihkinyt käyttöön 09.11.1906 arkkipiispa Sergei.

Outokumpuun päästiin ja käytiin syömässä pizzaa paikallisessa pizzeriassa, jotta jaksoimme jatkaa matkaa. Sitä ennen kuitenkin paikallinen ortodoksikirkko

Pyhän Hengen kirkko Outokumpu

Outokummun kirkko valmistui ensin tsasounaksi. Sen on suunnitellut rakennusmestari Uuno Korhonen käyttäen esikuvanaan Impilahden Kitelän kylän vanhaa kirkkoa. Silloinen rukoushuone rakennettiin pääosin valtion jälleenrakennustuen turvin, mutta Outokummun alueelle sotien seurauksena muuttaneet ortodoksit, mm. Impilahden pitäjästä, vastasivat suurella talkootyöllä rakennustöistä. Perinteisen karjalaistyylisen tsasounan vihki käyttöön arkkipiispa Herman 07.06.1954 ja tsasouna pyhitettiin Pyhän Hengen kunniaksi. Tsasounan vihki kirkoksi v. 1986 silloinen Joensuun piispa Tiihon.

Ilta jo alkoi hämärtyä kun pitkin pikiteitä kurvailimme matkamme viimeiseen hengelliseen kohteeseen, Valamon luostariin, Heinävedellä.

Sielläkin on komea kirkko, joka oli myös auki, jotta pääsimme sytyttämään tuohuksen.

Kristuksen Kirkastumisen kirkko Valamo

Marraskuussa 1973 perustettu yhdistys Valamon Ystävät ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Laatokan Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkomaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkkoon on kunniapaikalle laitettu Suomen historiallisesti merkittävin ikoni, Konevitsan Jumalanäiti, joka sodan melskeissä tuotiin vuonna 1940 Suomeen ja sijoitettiin luostariin vuonna 1956.

Vielä jaksoimme Juvalla pysähtyä kaffelle ja illan hämärtyessä kiidimme hirviä väistellen kohti kotia, jonne saavuimmekin iltakahdeksan jälkeen ja kyllä sauna maistukin lähes tuhannen kilometrin lenkin jälkeen

↧

Mutahoitoja ja yrttikylpyjä

December 27, 2008, 1:04 am

≫ Next: Türiin ja takaisinkin

≪ Previous: Möhkön Manta ja Karjalan kirkkokierros

.
21.12

Nyt se alkaa, Jouluseikkailu. Laukut ja pakaasit oli pakattu jo edellisenä iltana ja matkaan päästiin lähtemään aamukahdeksalta.
Hieman oli lunta maassa ja keli nollassa. Sallittujen nopeusrajoitusten mukaan köröteltiin milloin loskassa, milloin taas kuivalla tiellä kohti Helsinkiä.
Lumi väheni matkan edetessä ja lopulta Sipoon jälkeen loppui kokonaan, pellot vain vihersivät ja meri lainehti vapaana.
Tavan mukaan oltiin taas hyvissä ajoin satamassa jonottamassa ja odottamassa. Mikä taika siinäkin on, että tulee mihin aikaan tahansa ja vaikka olisi ekana jonossa, muut jonot otetaan ensin laivaan ja vasta vihoviimeisenä pääsee itse...
Laiva oli uusi Viking XPRS jaolikin komea paatti. Tilaakin oli väljästi ja ensin nautittiin ne kuuluisat katkarapuvoileivät kahvin kera. Sitten tutustuttiin laivaan ja sen myymälöihin ja katseltiin ihmisten kirjoa.
Lopulta klo 14.00 olimme Tallinnassa ja kohtuullisen jonotuksen jälkeen päästiin pihalle. Tallinnassa olikin enemmän lunta ja tiet niljakkaita ja loskaisia.

Ajoimme ensin Sikupillin Prismaan vaihtamaan hieman valuuttaa ja sitte kohti itää ja Narvaa.
Kuskai vaihdettiin ja tankattiin hieman polttoainetta, maksoikin 13.80EEK/l
Ilta pimeni ja taakse jäivät Rakvere, Kohtlajärve ja Sillamäe. Sillamäen jälkeen kurvattiin "oikotielle" kohti Narva-Joesuuta. Lumisade oli alkanut ja nyt pyryttikin oikein reippaasti. Tietä ei oltu aurattu kuin viimeksi viime talvena, onneksi ei muuta liikennettä ollut, siinä rännissä ei olisi mahtunt kohtaamaan.
Lopulta Kylpylän viitta osoitti oikean suunna ja pääsimme pihalle. Varauskin oli kunnossa ja saimme huoneen kolmannesta kerroksesta, meren puolelta, tosin meren peitti katon korkeudelle ulottuva maavalli.

Iltaruokinta aikakin oli käsillä joten marssimme peräkanaa ruokasaliin, jossa oli tarjolla mitä lie kanan teurasjätettä, mutta muut lisukkeet olivat hyvä ja maukkaita. Juomaksi oli tarjolla vain haaleaa raanavettä, jossa lillui kalpea sitruunaviipale, ei kiitos.
Ruokailun jälkeen menimmekin suoraan baariin ja joimme Sakupullon puoliksi.
Johanna lähti uimaan ja Kari yritti saada suihkusta tulemaan muutakin kuin jäävettä. Muutaman kymmenen minuutin valutuksen jälkeen kuuma vesi oli jo 25 asteista, sinne vaan suihkuun.
Matkan rasituksista voipuneina käperryimmekin jo alkuillasta peiton alle.

22.12

Hiljainen oli hotelli yöaikaan, eipä mikään häirinnyt yöunta. Aamusuihkun vesi taas oli polttavan kuumaa, keskimäärin siis sopivaa ja aamupala tarjoiltiin klo 8.00
Kaurapuuro (velli) oli ulkonäöstään huolimatta maukasta ja hyvää ja muutkin tykötarpeet maukkaita ja nyt vihdoin selvisi myös mehuautomaatin toiminta, saihan sieltä sairaalamehuntapaista kun oikeita nappuloita paineli.

Aamiaisen jälkeen puimme toppavaatteet päälle ja lähdimme "keskustaan" etsimään kauppaa. Lunta taas tuiskutti ja puhuri ja viima pyrytti naaman punaiseksi ja vaatteet valkoisiksi.
Kauppa löytyi ja kahdella muovikassillisella varustettuna palasimme hotellille.
Lääkärin vastaanottoaika läheni ja olimme taas hyvissä ajoin odottelemassa lääkäri Olgan oven takana. Lääkärien tapaan Olga oli myöhässä varttitunnin, mutta lopulta pikatarkastus alkoi. Verenpaineet mitattiin suoraan paksun puseron läpi ja muutenkin tarkastus sujui ylimalkaan. Lääkärin jälkeen käytiin sitten varamassa määrätyt hoidot.

Kari

12:00 Soolakamber RP
13:00 Käsimas. RP 20 min
14:10 Ravivann RP

Johanna

12:30 Ravivann RP
13:00 Käsimas. RP 20 min
15:40 Mudaravi selg RP

Soolakamber on suolahuone. Seinät päällystetty jollain vuorisuolalla ja lattiallakin sitä on monta senttiä. Seinästä pöllähtää välillä suuolahöyryjä ja katossa joku laserhärveli levittää suolaa joka paikkaan. Päälle puetaan sairaalakaavut, päähän myssy ja jalkoihin muovipussit. Siellä sitten istutaan puoli tuntia kuuntelemassa imelää musiikkia ja meren kohinaa.

Käsimas. on hierontaa oikein olan takaa. Venäläispimut hierovat selän ja niskan niin että päässä pyörryttää.

Ravivann on yrttikylpy jossa poreammeeseen lorautetaan tuoksuöljyä ja laitetaan potkurit täysille.

Mudaravi taas on mutakylpy, jossa selkään kipataan ämpärillinen rikille tuoksuvaa kuumaa savea ja annetaan vaikuttaa.

Sai siinä kieputusta ja pulputusta koko kropalle. Välillä ehdimme käydä syömässäkin, tällä kertaa hengestään oli päässyt sika. Ja juoma-automaatti toimikin vain aamiaisella, nyt taas saatiin olla kuivin suin.

Niinpä ulkoiluvaatteet päälle ja kylän kaupalle ostamaan vesipullo iltaruokaa varten. Illallisella oli leivitettyä kanaa joka maistuikin erinomaiselle, varsinkin kun laukusta kaivettua mansikan makuista vettä hörppäsi päälle. Muut kylpylävieraat kuolasivat vieressä ja ryyppäsivät sitä paikallista raanavettä...
Vielä oli lähdettävä iltakävelylle, ettei ihan vaivuttaisi koomaan. Käveltiinkin pikkukujia pitkin radiomajakalle asti ja ihailtiin jouluvaloja ja komeita pytinkejä.
Sitten ruoan seassa ollut unilääke tai vastaava veti silmäluomia suppuun ja kaaduimmekin taas sänkyihimme jo alkuillasta.

23.12

Aamulla alkoikin hoito jo ennen aamiaista.

Johanna

08:00 Mudaravi selg RP
10:00 Ravivann RP
11:00 Kosmetolog
12:30 Käsimas. RP 20 min

Kari

09:20 Ravivann RP
11:00 Soolakamber RP
12:30 Käsimas. RP 20 min

Viimeisten hieromisten jälkeen vaihdettiin ihmisten asusteet päälle ja lähdittiin autoilemaan kohti Narvaa. Narvasta löytyikin helposti suuri ostoskeskus, jossa silmät pyöreinä ihmeteltiin idän ihmeitä. Nälkäkin jo kurni suolissa, jäihän kylpylän päiväankka nauttimatta, joten paikalliselta autoilijalta kyseltiin kaupungin parasta pizzapaikkaa. Sepä löytyikin helposti ja pizzat maistuivat mahtavilta perinteisen venäläisen keittiön jälkeen.

Pizzerian pihalta oli vielä hulppeat näkymät joen rannan kumpaankin linnoitukseen.
Vielä toinenkin ostoskeskus koluttiin ja sitten lähdettiin paluumatkalle. Melko uudessa kirkossa matkan varrella käytiin sytyttämässä tuohus ja sitten ajeltiin pimenevässä illassa takaisin kylpylän suojiin.

Johannalla oli vielä klo 17:00 jalkahoito mutta sittenpä päästiin taas istumaan notkuvien lihapatojen ääreen.
Enpä tiedä mikä eläinraasu oli tällä kertaa joutunut antamaan henkensä ja joutunut keittiöhenkilökunnan toimesta esille pantavaksi ruokapöytään, mutta uskokaa kun sanon, ettei se ainakaan syötävältä vaikuttanut. Otimmekin vain hieman riisiä ja hapatettua porkkanarastetta ja päälle palan painikkeeksi kupposen teetä. Onneksi olimme päivällä syöneet kunnon eineen, ei nälkä kurninut ja niine hyvineen vetäydyimme taas huoneemme rauhaan.
Kävimme vielä saunassa ja uima-altaalla, Saunamaailm olkin kiinni. Sitten hieman huilausta ja venäjäksi dubattua telkun katselua ja matka höyhensaarille saattoi alkaa

24.12

Aamulla saikin nukkua pitempään, ensimmäiset hoidot olivat vasta kymmeneltä. Aamupala oli taas maittava, kauravellin sijaan otimmekin oikeaa riisipuuroa aaton kunniaksi. Sitten alkoi hoitopaketti

Kari

10:00 Liikumisravi Brühm RP
10:40 Ravivann RP
12:00 Soolakamber RP

Johanna

10:00 Ravivann RP
12:00 Soolakamber RP
14:20 Mudaravi selg RP

Liikumisravi oli mummojen kanssa uima-altaalla järjestettyä vesijumppaa, hiki meinasi tulla vaikka oli koko ajan veden alla.

Lounaaksi oli tällä kertaa maukasta rusettipastaa ja kotletteja, keittoakin sai jos halusi. Jälkiruoka aiheutti nyt yllätyksen, sepä olikin talkkunaa ja piimää. Sinne jäi kuppiin sekin satsi.

Ruokailun jälkeen kävimme kävelyllä kuvaamassa paikallisia taloja, vaikka ilma olikin hieman harmaa.
Aattoilta pimeni ja päätimme lähteä etsimään paikallista kirkkoa,

joka kartan mukaan oli "ihan lähellä". katuvalotkin jo loppuivat ja tie pimeni, löysimme vaan tyhjiä taloja ja kylpylöitä, oli käännyttävä takaisin ennenkuin olisimme Sillamäellä saakka.
Jouluaaton iltaruoka aloitettiin talon tarjoamalla punaviinilasilisella ja sitten päästiin käsiksi varsinaiseen jouluruokaan, kaalilaatikkoon ja ryynimakkaraan, joka ei ollut ihan sieltä kevyimmästä päästä.. Liekö idästä tullut ruokaperinne?
Jouluaterian jälkeen kävimme vielä testaamassa Saunamaailman Höyrysaunan, Yrttisaunan ja Suomalaisen saunan sekä jättikokoisen porealtaan. Pieni pyrähdys vielä uima-altaalla ja sitten taas omaan kopperoon lahjoja aukaisemaan. Oli pullo punaista jouluista kuohuviiniäkin, muttei jaksettu kuin puolikkaan sitä hörpätä. Päivän hoitokuurit ja kävelyt ja tuhti ruoka veti taas unihupun matkalaisten päähän.

25.12

Liekö punaviinit ja kuohujuomat vai joku muu syy, mutta aamulla oli pää kipeä ja raskas, pari ensimmäistä hoitoa piti Karin jättää väliin.
Eipä oikein auttaneet pillerit ja rohdotkaan, mutta onneksi pikkuhiljaa olo parani ja sentään viimeiseen yrttikylpyyn jaksoi lähteä
.

Kari

10:00 Liikumisravi Brühm RP
12:00 Soolakamber RP
12:30 Ravivann RP

Johanna

10:00 Ravivann RP
10:40 Mudaravi selg RP
12:00 Soolakamber

Hoitopakettien jälkeen

kävimme ruokasalissa syömässä kalaa ja kanaa, jälkiruokana rahkaa hillon kera. Sitten autoon ja matkaan. Kävimme nyt etsimässä sen paikallisen kirkon ja löytyihän se, olisi pitänyt illalla jaksaa vielä pari sataa metriä niin olisi löytynyt.
Ajelimme sitten Narvaan jossa kierreltiin pikkukujia ja katsastettiin parikin suurta kirkkoa. Ostoskeskuksessa nautittiin cappuchinot ja donitsit ja Sellver-kaupasta ostettiin taas herkkuja ja muita tarpeellisia tavaroita.

Sittenpä taas matkattiin takaisin hotellille jossa odottelikin iltaruoka. Ei

täällä ainakaan laihtumaan pääse

Johannalla oli vielä manikyyri tilattu illaksi klo 19:00 mutta se siirtyikin jo klo 18:30. Sittenpä olikin kaikki hoidot saatu ja kärsitty.
Tavaroiden pakkaus alkoi ja lopulta kaikki tavarat olivatkin tungettuina matkalaukkuihin ja saatoimme mennä levollisin mielin nukkumaan.

26.12

Hotellipakettiin kuului vielä aamupala, josta tankattiin puuroa ja kahvia, jotta jaksetaan pitkä päivä ajella. Pakaasit auton kyytiin ja matka kohden Tallinnaa alkoi. Poikkesimme tietysti myös katsastamassa Sillamäen empiirikaupungin ja sen pikkuisen kirkon. Koska aikaa oli, ajelimme pikkuisempia teitä kohti länttä. Kardan pikkukaupungissa hieman eksyimme ja jouduimme paikallisen tehdaskombinaatin pihalle, puomi oli auki mennessä, mutta takaisin tullessa ei meinannut vahtitäti päästää meitä enää ulos.

Onneksi sentään päästiin. Rannalta olisi saanut ostaa vielä vanhan kartanonkin halvalla, muttemme kuitenkaan ostaneet.
Viitnan körtsissä käytiin syömässä lehtipihvit ja sitten olimmekin jo Tallinnassa. Piritan Sellver-kauppaan törsättiin loppurahat, baarissa juotiin kahvia ja syötiin lettuja.

Vieläkin oli paljon aikaa, joten päätimme lähteä tutkimaan Tallinnan Kopli-kaupunginosaa, siellä emme olleet ennen käyneet. Pari pientä kirkkoa sieltäkin löytyi, toiseen oli juuri suntio sytyttänyt pönttöuuneihin tulet ja savu nousi taivaalle kahdesta piipusta. Ilmeisesti iltavesperiin piti tupa saada lämpimäksi.
Lopulta kello oli niin paljon, että siirryimme satamaan ja taas vääryyttä kokien pääsimme ajamaan laivaan. Laivassa olikin tungosta, ensimmäinen vuoro pyhien jälkeen taas Suomeen. Ilta pimeni ja vihdoin iltayhdeksältä kurvasimme Suomen maaperälle ja ajelimme loskakelissä takaisin kotiin.

↧

Türiin ja takaisinkin

May 17, 2009, 9:34 pm

≫ Next: Seikkailijat Savonmaalla

≪ Previous: Mutahoitoja ja yrttikylpyjä

.
Sankarimatkaajat seikkailevat vaikka sairaanakin. Nimittän virus iski. En tiedä liekö sika- vai lintuinfluenssa, ääni katosi, kuume seilaa ylös ja alas, päätä särkee ja vapisuttaa.
Mutta koska liput oli jo tilattu ja maksettu - matkaan vaan.
Lähdimme petiautolla perjantaina illan hämärässä ja paria tuntia myöhemmin jonottelimme taas laivaan Helsingin Katajanokalla.
Koska laivaan jonottivat kaikki muutkin, autoja oli satamäärin, teimmekin yhteistuumin päätöksen, että jäämmekin auton petiosastolle huilaamaan laivamatkan ajaksi.
Kiellettyähän autokannella olo on matkan aikana, mutta autossa on tummennetut lasit ja vielä verhotkin, kuka meitä sieltä näkee?
Vihdoin iltayhdeksältä ajelimme ramppia pitkin laivan uumeniin. Olimme tekevinämme lähtöä autolta ja kun silmä vältti, hyppäsimme takaosaan ja verhot kiinni ja peiton alle.
Laiva lähti ja koneiden hurinassa oli mukava vällyn alla huilata ja jopa torkahtaakin. Tunnin päästä heräsimme hiestä valuen, kuuma oli kuin saunassa. Ikkunat raolleen ja takaovea auki, mutta ei sekään auttanut, koko autokansi oli lämmin kuin turkkilainen höyrysauna. Melkein auton vieressä vielä isot lämmityskennot puhalsivat lisää kuumaa ilmaa.
Loppumatka menikin sitten hikeä kuivatellessa mutta viimein puoliltaöin laiva saapui Tallinnan satamaan ja lastausluukut aukaistiin, sieltäpä puhalsi virkeä raikas tuuli.
Ulos jonottaessa seurasimme erästä virolaiskuskia, joka väkisinkin olisi halunnut etuilla jonossa, yritti peruutella autoaan joka väliin. Laivan henkilökunta sai vähän väliä olla tuuppimassa autoa takaisin. Lopulta kuskilta paloi hermot ja lähti tekemään valitusta ties minne. Sillä aikaa mekin sitten jo pääsimme ulos ja ajelimme läpi öisen kaupungin. Liikennettä oli enemmän kuin päiväsaikaan, mutta kohta jo köröttelimme kohti 100km päässä siintävää Türin kaupunkia ja sen puutarhamessuja.
Kylä toisensa jälkeen ohitettiin, onneksi hirvet ja peurat pysyivät pois tieltä ja vihdoin vähän ennen kahta aamuyöllä kurvasimme messualueen portinpieleen. Sitten vaan valot sammuksiin, riittävästi vaatetta päälle - ulkona oli 2 astetta lämmintä, eikä autossa ole mitään lisälämmittimiä - ja sitten vaan paksujen peittojen alle muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Aamulla heräsimme nenä huurussa, muutoin kyllä tarkeni nukkua. Auton ulkopuolella olikin sitten toinen juttu. Maa oli kuurassa ja valkoisena, auton ikkunatkin jäässä, melkoinen halla ollut johonkin aikaan aamuyöllä.

Kaffepannu porisemaan kaasukeittimeen, jotta taas saisimme omat sisäiset koneemme käyntiin.
Puutarhamessut eivät olleet vielä avattu, lipunmyyjäkin taisi vielä nukkua, kun jo marssimme alueelle. Paleltuineita kesäkukkia, jäisiä orvokkeja ja käpristyneitä tomaatintaimia näkyi monessa paikassa, onneksi osa myyjistä oli illalla suojannut tuotteensa harsolla tai nostellut ne autoonsa yön ajaksi.
Olemme käyneet nyt 7 vuoden ajan joka kevät täällä Türissa näillä messuilla ja ainakin näin harrastaja-pihanlaittajan näkövinkkelistä messut ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän alueelle on tullut kaljatelttoja, pomppulinnoja ja ihmeraastimen myyjiä. Suuret puutarhatukut tarjoavat aarikaupalla samaa ja mielikuvituksetonta tusinakukkaa kuin muutkin.
Paikalliset mummut ja papat itsekasvattamine taimineen ja omalta pihalta kaivettuine juurakoineen on tungettu aina vain pienemmälle alalle.
Kai tämä on sitä nykyaikaa.
Oma automme täyttyi tuota pikaa mummojen taimista, takaisin mennessä emme enää voisi huilata auton kyydissä laivamatkaa.
Kymmenen jälkeen oli messualue jo täynnä vierailijoita, kapeilla käytävillä ei päässyt eteen eikä taakse. Lopetimme siis kulutusjuhlan ja lähdimme kohti Pärnua.
Viime vuodelta oli mielessä paikka, jossa kasvoi valtoimenaan villejä kevätesikoita, lapiokin oli varattu kaivuutöitä varten autoon mukaan.
Joku muukin oli ehkä käynyt esikoita kaivamassa, paikalle oli nyt ilmestynyt yksityisalueen kyltti ja pääsy kielletty.
No sitten vaan vauhdilla Pärnun torille, jossa vielä papat ja mammat myivät meille jokusen taimen ja pussillisen siemenperunoita. Muutakin mukavaa tuli ostettua Pärnun marketeista ja tuhlattu viimeiset Viron kroonit, sitten keula kohti Tallinnaa.
Matkalla muistui toinenkin kevätesikkopaikka erään levähdysalueen pusikossa ja siellähän niitä oli. Maa oli kyllä sen verran kovaa, että lapiokin katkesi, saimme kuitenkin jokusen taimen pussiin kaivettua.
Satamassa pääsimme melkein heti ajamaan laivaan, vaikka lähtöön oli vielä tunti aikaa (hienoa Viking Line!) ja sitten vaan tylsänä istuttiin koko matka ruokailijoille varatussa pöydässä ryyppäämässä vuoron perää vesilasista paheksuvien ruokailijoiden harmiksi.
Lopulta illalla yhdeksän jälkeen pääsimme taas ajamaan moottoritietä kohden kotia ja ennen yhtätoista oltiinkin jo väsyneinä mutta onnellisina oman kodin lämmössä viltti korvilla unten mailla.

↧

Seikkailijat Savonmaalla

July 25, 2009, 9:20 am

≫ Next: Tupalat Tallinnassa

≪ Previous: Türiin ja takaisinkin

Yhtäkkiä perjantai-iltana alkoi tehdä mieli Hanna Partasen kalakukkoa.
No niitähän saa Kuopion torilta. Äkkiä retkivehkeet autoon ja matkaan. Pimenevästä illasta ei voinut puhua, aurinko paahtoi täydeltä terältä ja lämpötila kipusi hellelukemiin, vaikka kellon mukaan oli jo ilta.
Mikkelistä käännyimme välillä kulkemaan Pieksämäen kautta, josko siellä olisi jotain näkemistä. Turha toivo, samaa pusikkoa tämänkin tien varrella.
Pieksämäellä ajeltiin hetki ristiin rastiin, mutta eipä mitään sykähdyttävää jäänyt mieleen. Onneksi kuitenkin oli Hesburger, josta saimme iltaevääksi pekonijuustohampurilaisateriat, siinäpä huikopalaa kerrakseen.
Vähän ennen Suonenjokea löytyikin sopiva vanhan tien pohja, jonne automme parkkeerasimme ja sitten olikin aika yrittää saada hetki nukuttua täydellä vatsalla ja helteessä, joka vielä iltakymmeneltä oli +20, autossa sitäkin enemmän.

Yöksi oli luvattu sadetta, mutta mitä kukkua, aamu valkeni pilvisenä mutta poutaisena. Aamutoimien aikana tuli kuitenkin muutama tippa vettä, mutta sitten sekin lysti loppui.

Lähdimme kohti Kuopion toria. Nämä savolaisveijarit ovatkin aamu-unisia, puoli kahdeksalta vasta muutama kauppias viritteli kojuaan torille, onneksi sentään saimme aamukahvit ja -sämpylät takaoven kautta.

Myös se Hanna Partasen kalakukko saatiin ostettua, tosin hinta oli aika huima, 19 euroa/kg ja kilon kukko ei vielä kummonen ole.

Keskustan kaupat aukenivat vasta kymmeneltä, lähdimmekin siis tutustumaan Kuopion ympäristöön.
Sattumalta löysimme Siilinjärven Toivalan kylästä Jumalansynnyttäjän Kuolonuneen Nukkumisen Tsasounan pienen kinttupolun päästä. Kuinkahan sinne umpihangessa ja rollaattorilla mahtaa päästä? Kai se on sitä kilvoittelua...

Lentokentän päässä katselimme hetken Suomen Ilmavoimien vanhan Fouga Magister harjoitushävittäjän taitolentoesitystä. Näitä koneita Suomessa ei ole enää lentokuntoisena kuin kaksi.
Sitten naputeltiin navigaattoriin Ortodoksisen kirkkomuseon osoite ja annettiin koneen viedä.
Museo löytyikin, kuvaus sisällä totta kai kielletty, mutta saipa ulkoa kuvan.

Sisällä oli kahdessa kerroksessa paljon mielenkiintoista vanhaa esineistöä luovutettuun Karjalaan jääneiden luostareiden, Valamon, Lintulan ja Konevitsan luostareista sekä myös pohjoisesta, Petsamon pikkuluostarista.
Kirkollisen annin jälkeen etsimme kotvan aikaa Kuopion keskustasta ortodoksista lahja- ja kirjamyymälää, muttei löydetty.
Kauppahallikin oli jo auki, sieltä saatiin ostetuksi italialaista raakamakkaraa, sitä kun grilliin heittää, muuttuu paatuneinkin kasvissyöjä lihansyöjäksi.
Läheltä matkustajasatamaa löytyi vielä Pyhän Nikolauksen katedraali, ovet tiukasti lukossa.

Kuopio oli nähty, siispä kalakukolla varustettuna lähdimme kohti kotia.
ABC Pitkälahdessa söimme grillihärkää ja ABC Juvan ohi ei kerta kaikkiaan pääse poikkeamatta samoissa tiloissa olevaan Q-point elämysmyymälään. Siellä myydään kaikkea tarpeetonta kodin sisustustavaraa kalliiseen hintaan.
Vielä kun poikkesimme Ristiinan Realisointikeskuksessa ostamassa halvalla lisää roinaa niin kohta jo olimmekin taas kotona. Ihan ei keritty olla matkalla vuorokauttakaan, parikymmentä minuuttia jäi vaille

↧

Tupalat Tallinnassa

August 15, 2009, 11:55 pm

≫ Next: Minä ja Mamma Milanossa

≪ Previous: Seikkailijat Savonmaalla

Perjantai iltana piti leipoa pullaa. Kardemumma oli päässyt loppumaan, eihän siitä mitään silloin tule, joten petivaatteet auton kyytiin ja kohti laivasatamaa. Mausteet nimittäin ovat melko edullisia Virossa.
Satamaan saavuttiin ajoissa, tällä kertaa otettiin myös hyttipaikka, vaikkei matka kestäkään kuin vajaa kolme tuntia, onhan ainakin sitten paikka mihin päänsä kallistaa, jos alkaa unettaa.
Laiva saapui Tallinnaan puoliltaöin ja satamaselvitysten jälkeen ajoimmekin suoraan Piritan vierasvenesataman parkkipaikalle yöksi.
Alue oli täynnä, mutta saimme auton ujutettua aallonmurtajan päähän meren äärelle.
Tuuli oli illan aikana yltynyt lähelle myrskylukemia, auton keulapeite lepatti ja paukkui ikkunaa vasten, mutta eipähän kuulunut muita ääniä häiritsemästä yöuntamme.

Aamulla tietty herättiin jo kukonlaulun aikaan, tuuli jatkoi puhkumistaan joten kaffet keitettiin autossa sisällä.
Kaupat olivat vielä kiinni, ajoimmekin Tallinnan keskustorille ja ostimme sieltä ämpärillisen isoja kanttarelleja hintaan 1.5euroa/litra.
Sitten lähdettiin kulttuurikierrokselle ja ajettiin Tallinnan kupeessa olevaan Maardun kaupunkiin ja siellä Kallaveren taajamaan. Sieltä löytyi komealla paikalla oleva Arkkienkeli Mikaelin kirkko.

Virossahan toimii kaksi ortodoksista kirkkokuntaa. Moskovan patriarkaatin alainen Viron Ortodoksinen kirkko ja Konstantinopolin alainen, itsenäinen Viron Apostoolinen Ortodoksikirkko.
Kirkkojen kesken käydään välillä kiivastakin sanasotaa ja kuten nimistäkin voidaan päätellä, Moskovasta johdetussa kirkossa enemmistö seurakuntalaisia on venäjänkielisiä.
Myös komeimmat ja hyväkuntoisimmat kirkkorakennukset kuuluvat Moskovan kirkolle, sekin lienee yksi syy huonoihin väleihin.

Tässä kuvassa tummalla olevat kirkot ovat Moskovan, valkoiset taas Viron omia kirkkoja.
Tämä Maardun kirkko kuuluu siis Moskovan patriarkaatille.
Maardusta ajettiin toiseen Tallinnan lähiöön, Nõmmeen jossa sijaitsee, niin ikään Moskovalle kuuluva Johannes Kastajan kirkko.

Kirkossa oli juuri menossa palvelus, joten tyydyimme kurkkimaan vain ovenpielestä.
Hengellisen ravinnon jälkeen oli aika siirtyä Selverin hypermarkettiin ostamaan sitä maallista mammonaa, kardemummaa. Tosin tuli muutakin ostettua, kaksi ostoskärryllistä ja kahviossa nautittiin lettuja kinkun ja juuston kanssa. Jo vähän suolet kurnivatkin.
Toinenkin marketti koluttiin, että saatiin autoon lisää painoa ja sitten ajettiin Tallinnan keskustaan, jossa osoitteessa Liivalaia 38 sijaitsee Jumalanäidin Kazanilaisen Ikonin kirkko aivan Olümpia-hotellia vastapäätä.

Kirkko on Tallinnan vanhin säilynyt puukirkko ja kuuluu sekin Moskovan alaisuuteen. Kirkko oli remontissa ja ovet lukossa.
Kumma kun reippailu ja ulkoilu kirkkomailla tekee nälkäiseksi, nyt ajettiin Piritan rannoille kahvin keittoon. Kunnon leivoskahvien jälkeen suunnattiin taas keskustaan. Ensin tankattiin tankki täyteen, mutta kas, Tallinnassa dieseli maksaakin jo enemmän kuin Suomessa. No tankattava oli ja sitten taas kirkonmetsästykseen.
Matkamme ainoa Viron Apostoolisen ortodoksikirkon kirkkorakennus löytyi aivan sataman suulta puiden keskeltä.

Pyhien Simeonin ja Hannan katetdraali on Viron Apostoolisen ortodoksikirkon pääkirkko ja vielä hieman keskeneräinen. Freskoja maalattiin rakennustelineillä ja muutenkin hommat olivat keskentekoisia. Neuvostovallan aikaan rakennus on toiminut mm. voimistelusalina ja autokorjaamona, joten ymmärrettävistä syistä johtuen puuhaa riittää.
Koska laivan lähtöön oli vielä hetki aikaa, kurvasimme autollamme vanhaan kaupunkiin Toompean mäelle, jossa pysäköinti on visusti kielletty. No presidentin auton paikka oli tyhjä, lienee Ilves kesämökillään ja koko eduskunta lomilla, Riikikogun pihalla saattoi hetken autoa seisauttaa ja tarkastella Moskovan patriarkaatin pääkirkkoa Virossa, Aleksanterin Nevskin katetdraalia.

Katedraali on Tallinnan suurin kupolikirkko, ja se pyhitettiin Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevalaisen muistolle. Kirkon tornissa on yhteensä 11 kelloa, joista yksi on Viron suurin. Se painaa lähes 15 tonnia ja on noin kolme metriä korkea.
Ei ehtinyt lappuliisa tulla, pääsimme ajamaan satamaan i lman sakkolappua.
Laivaan pääsimme ensimmäisenä, hyttipaikkakin oli taas maksettu ja paluumatka sujui leppoisasti.
Kotona olimme lauantai-iltana ennen yhtätoista, runsaan vuorokauden kauppareissu oli tehty.

↧

Minä ja Mamma Milanossa

April 3, 2010, 9:12 am

≫ Next: Kirkkoja ja kesäkukkia

≪ Previous: Tupalat Tallinnassa

-
Pääsiäislomalle piti keksiä joku mukava retkikohde, onneksi netti on niitä pullollaan. Ensin etsimme halpalentoyhtiöiden sivuilta sopivaa kohdetta. Semmoiseksi valittiinkin RyanAirin lento Milanon lähelle Bergamoon, vain 29 euroa/henkilö. No ei se ihan niin halpaa ollut kun siihen lisättiin vielä verot, varausmaksut ja matkatavarakorotukset, mutta melko edullista kumminkin.
Sitten hakukoneet etsimään halpaa majoitusta Berganosta. Löytyi mukava B&B Casa Cristina, josta varasimme majoituksen kolmeksi yöksi, yhteensä 190 euroa.

Tiistai 30.3

Aamulla ajelimme hissukseen Tampereelle. Ilma oli plussan puolella, mutta Lahden jälkeen alkoi lumipyry ja sitä lunta tulikin niin ettei Tampereen lähistöllä meinannut tiellä pysyä kun aura-auto ei ollut ehtinyt lunta poistamaan.
Lentoasemalla ajelimme reteesti uuden terminaalin parkkipaikalle naureskellen sivummalla ollutta ränsistynyttä vanhaa terminaalia. No omaan nilkkaanhan se osui, RyanAir lähteekin vanhalta puolelta.
Todella tiukan turvatarkastuksen jälkeen, jossa kopeloitiin kaikki paikat, pääsimme odotushalliin, joka oli kuin suoraan Viipurista.

Vihdoin kone saapui ja pääsimme rynnimällä melkein ensimmäisten joukossa kunnon istumapaikoille, näissä halpalennoissahan ei ole etukäteen myytyjä istumapaikkoja. Koneen sisutuskin noudatti paikallisliikenteen linja-auton sisustusta, muovia ja vinyyliä, keltaista ja sinistä.
Koneemme kaarsi taivaalle ja pilvien yläpuolella paistoi aurinko täydeltä terältä.
Alla vilisti luminen Suomi ja Ruotsi, ruskean harmaa Tanska ja sitten vaaleanvihreä Saksa.
Kolmen tunnin lennon jälkeen vihersi allamme Italian maaperä ja koneemme alotti laskeutumisen. Kiitoradan pää jo vilisti allamme ja laskutelineet olivat ulkona, kun kapteeni tuli toisiin aatoksiin, veti nokan ylös ja kaasut auki. Meno oli kuin avaruusraketissa suoraan kohti taivasta. Heikkohermoisimmat jo valahtivat kalpeiksi ja ohjaamosta kuuluvat summerit vielä lisäsivät paniikkia. Hetkisen kuluttua kapteeni huonolla englannillaan selitti tuuliolosuhteiden olleen huonot ja siksi tehdään uusi laskuyritys pienen kaarron jälkeen.
Kaikki matkustajat pidättivät hengitystään kun toisella yrittämällä vihdoin laskeutuminen sujui mallikkaasti.
Ulkona meitä tervehti Italian leppeä kevätilma ja nopeasti pääsimme matkatavaroinemme tulohalliin, jossa meitä odotti Casa Cristinan kuljetuspalvelu. Pian kurvasimmekin piskuisella Suzukilla italialaiseen tyyliin pitkin Bergamon katuja ja kujia ja ihme ja kumma, ehjänä pääsimme perille.
Majoituksessa meille selvitettiin talon säännöt, aamiaisen sai valmistaa itse, jääkaapissa oli tarvikkeet ja koko systeemi oli meidän käytössämme, muita vieraita ei ollut. Saimme vielä nipun avaimia ulko-oveen, talon oveen, huoneen oveen, porttiin ja vielä vessaankin.

Jäimmekin kaksistaan purkamaan laukkujamme. Hiukan jo nälkä kurni, päätimme lähteä vanhaan kaupunkiin syömään, sehän sijaitsee vain 15minuutin matkan päässä.....
Siinä kartan kanssa kävellessämme alkoi tihuutta vettä ja olisimme ottaneet taksin, jos niitä olisi ollut. Sade yltyi. Kaksi märkää, uitettua matkaajaa marssi peräkanaa pitkin jyrkkiä mukulakivikatuja aina vain ylemmäs ja ylemmäs jupinan säestämänä. Eräässä kadunkulmassa oli pieni tupakkakauppa ja sanakirjaa apuna käyttäen saimme ostettua kaksi sateenvarjoa, mitähän se myyjämummo oikein hymyili.
Matka jatkui, tuuli riepotti sateenvarjoja ja karttakin oli läpimärkä ja tajusimme, että olimme jo kulkeneet päämäärämme ohi. Eikun takaisin ja paria poikkikatua pitkin pääsimme vihdoin pienelle aukiolle, jossa näitä ruokapaikkoja oli.
Kylläpä maistui höyryävä Pasta Bolognese todella maukkaalta. Ulkona jatkui sade ja ukkonenkin jyrähteli, päätimme lähteä majoitukseen komiasti taksilla. Taas sanakirjaa apuna käyttäen selvitimme asian ja ystävällinen trattorian täti tilasi meille kuljetuksen. Taksi oli sähkökäyttöinen Toyota, tulipa semmoinenkin energiaihme koettua. Liikennevaloissa auton moottori ei käynyt ollenkaan ja liikkeellä ollessaankin piti vain pientä surinaa.
Kun märät vaatteet oli ripustettu kaikille mahdollisille lämpöpattereille kuivumaan, rojahdimmekin sänkyyn, joka muuten taisi olla kovuudesta päätellen sitä kuuluisaa Italian marmoria. Eipä meitä haitannut, uni tuli kutsumattakin.

Keskiviikko 31.3

Yöllä ukkonen paukkui suoraan yläpuolella, ikkunat kilisivät ja talo tärisi, muutoin yö sujui rauhallisesti ja heräsimme laulurastaan vihellyksiin. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja pääsimme valmistamaan aamupalaa. Kahvikone oli joku kummallinen monitoimilaite, jossa oli nappuloita kuin haitarissa, mutta lopulta kone murisi ja rutisi ja sylki putkistostaan pari kuppia kahvia. Paahtoleivän kanssa ihan mukiinmenevää aamupalaa.
Reppu selkään ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Kartan mukaan sinne oli matkaa muutama kilometri, kyselimme signoriitoilta bussien aikataulua. Hepä kertoivat, että bussiin pitää olla ennakkoon ostettu lippu, joita saa ostaa mm. tupakkakioskeista. kioskit olivat kiinni näin aamuvarhaisella, päätimme siis kävellä ja katsella kaupunkia. Kaiken maailma puut olivat täynnä kukkasia, valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia.

Skoottereita oli tuhatmäärin, koululaiset päristelivät niillä kouluun, virkamiehet kravatti liehuen konttoreihinsa ja minihameiset pimut korkokengissään ties minne ja lopultakin tunnin kävelyn jälkeen olimmekin asemalla. Kaikilla italialaisilla, niin mummoilla kuin pojanklopeillakin oli nappikuulokkeet korvilla ja joku musiikkipuhelin, mitä räpläsivät koko ajan. Tunsimme olevamme jostain takapajulasta. Liput saatiinkin ostettua ja kaksikerroksisen pikajunan yläkerroksesta katselimme ohikiitäviä kyliä ja kaupunkeja. Italialaisilla paikoilla nimetkin ovat kuin jotain ruokalajeja, Chiabatta, Caramello, Pomodore jne.

Tunnin kiidon jälkeen junamme saapui Milanon hulppealle rautatieasemalle josta lopulta löysimme pitkällisen harhailun päätteeksi ulos aurinkoiseen ja lämpimään Milanoon. Aurinkolasit päähän ja tutkimaan asema-aukion markkinakojujen tarjontaan. Monen moista tuotetta siinä myytiin turisteille muka halpaan hintaan.

Ostosten jälkeen etsimme metroaseman ja ajelimme Piaza del Duomoon eli tuomiokirkon aukiolle. Ja olipa se kirkko!

Heti metrotunnelista maanpinnalle kavuttuamme edessä avautui uskomaton rakennus, jonka nakutteluun Carreran marmorista lienee kivenhakkaajilla mennyt tovi sun toinenkin. Aukiolla ulkomaalaisen näköiset nuoret miehet olisivat antaneet ilmaiseksi muutamia jyviä, joilla syöttää puluja, mutta emme menneet lankaan. Kuulemma sitten ei pääse enää tuhansista puluista eroon, ennenkuin ostaa pojilta lisää jyviä. Sisällä kirkossa kymmenien metrien korkuiset lasimaalaukset ja hienot yksityiskohdat melkein musersivat tämmöiset maan matoset mahtavuudellaan. Kirkon kellarissa makasi Milanon kardinaali, tosin lasikaapissa ja ollut kuolleena jo viitisensataa vuotta.

Kirkon jälkeen kuljimme katettua "kävelykatua" ja ihmettelimme Pradan, Guccin ja Luis Vuittonin myymälöitä, joissa alennetutkin tuotteet maksoivat duunarin kuukausipalkan. Katu päättyi La Scala-oopperatalon aukiolle. Rakennukset olivat toinen toistaan komeampia, jopa paikallinen Mäkkäri oli päässyt muiden merkkituotteiden seuraan. Kävelykadun fiinissä ravintolassa nautimme italialaista pizzaa paikallisen oluen kanssa, kylläpä maistuikin taivaalliselle. Sitten suuntasimme takaisin metrolle ja ajoimme rautatieasemalle. Junan lähtöön viisi minuuttia aikaa ja lipunmyyntikone kyselee italiaksi kaikenmaailman alennuskoodeja ym. Lopulta lippu tulostui ja pikajuoksua kassit ja reput heiluen pääsimme Bergamon junaan juuri sen lähtiessä.
Paluumatka roikuttiin junan ikkunassa ja seurattiin asemien nimikylttejä, josko olisivat samoja kuin mennessäkin ja olisimme siis hypänneet oikeaan junaan. Bergamoon päästiin ja rautatieasemalta hypättiin suoraan vanhaan kaupunkiin, Citta Altaan menevään linjuriin. Nyt jo osattiin ostaa lippu etukäteen ja jopa leimata se linjauton leimauskoneella. Matka ylös vuorelle sujuikin nyt mukavammin kuin edellispäivänä sateessa tarpoessa. Bussi jätti meidät vanhankaupungin toiselle laidalle ja näin pääsimme tutustumaan kujiin ja kauppoihin kulkiessamme keskiaikaisen kaupungin kapeita mukulakivikujia, onneksi oli kartta mukana.

Kirkoissa käytiin ihmettelemässä freskoja ja katukahvilassa nautittiin huikopalaa.

Lopulta saavuimme kapungin toiselle laidalle, josta oli hyvät näkymät alakaupunkiin. Vanhankaupungin laidalta laskeutuu alakaupunkiin eräänlainen köysirata/vuoristojuna, Funicolare ja sitä odotellessamme maistui Amaretto mukavalle.

Funicolare kulkee pitkin kiskoja, mutta roikkuu myös vaijerissa ja vaunut ovat siten asennetut, että lattia on vaakatasossa vaikka kuljetaan jyrkkää mäkeä alas.

Ala-asemalta kävelimme paikalliseen supermarkettiin ostelemaan tuliaisia ja herkkuja ja sitten ajelimmekin taas bussilla, tällä kertaa ihan majoituksemme nurkalle. Jalat olivat jo kävelymatkoista melkein muussina.
Hotellilla kun otti virkistävän suihkun, jaksoi taas lähteä kaupungille. Nyt ajelimme bussilla kuin jo vanhat tekijät, leimauskone vain surisi kun lippuja leimattiin.
Keskustasta löytyi pikkuinen kellariravintola La Bruschetta josta sai mainiota pastaa ja paikallista olutta. Päivän rasitukset alkoivatkin jo painaa, palasimme hyvissä ajoin hotellille ja kyllä taas uni maistoi ja naamaa kuumotti.

Torstai 1.4

Aamupala syntyi jo rutiinilla, kahvikone ei enää päässyt yllättämään. Taas reppu selkään ka bussilla keskustaan Porta Nuevan aukiolle. Siitä sitten käveltiin kohti rautatieasemaa, matkalla pysähdyttiin fiiniin kahvilaan nauttimaan cappuchinot ja croissantit. Rautatieasemalta jatkettiin toisella bussilla aivan lentokentän kupeessa olevalle ehkä Italian suurimmalle ostoskeskukselle. Bussi jätti meidät lentoaseman ovelle, mutta kauppakeskus, Orio Centrum olikin moottoritien toisella puolella. Onneksi opasteita seuraamalla löydettiin tien ali kulkevalle tunnelille ja päästiin muutaman parkkihallin ja rappusten kautta ostoksille. Orio Centrumissa on yli 200 erikoisliikettä kilometrin mittaisessa rakennuksessa kahdessa kerroksessa. Merkkiliikeiden lisäksi löytyi monta ravintolaa ja hirmuinen elintarvikekauppa, jonka juustomyymälässä koputeltiin juustoja kypsyysasteen toteamiseksi - kypsiä olivat. Kalaa ja muita mereneläviä myytiin suoraan jäistä, leipiä oli joka lähtöön ja hedelmätiskit pullistelivat papaijoita ja muita herkkuja. puoli päivää siellä kului näin maalaiselta pelkästään ihmetellessä.

Taas ajeltiin bussilla takaisin keskustaan ja hotellille jossa kauppakeskusen myllerryksessä väsyneet ruumis ja mieli palautettiin kuntoon päiväunilla. Suolien kurniminen viimein herätti joten taas oli lähdettävä sapuskan etsintään. Mutta vaikkei ihan etelässä oltukaan, pitivät monet ravintolat ja kaupat täälläkin siestaa eikä mikään paikka tuntunut olevan auki. Sadekin teki taas tuloaan joten ajoimme bussilla Citta Altaan, jossa tiesimme niitä ristoranteja olevan. Hieno (kallis) paikka löytyikin ja tortelliineja ja talon kakkuja syötiin mahat täyteen. Lopulta lyllerrettiin taas Funicolaren asemalle ja vaunuilla alas ja parin bussikyydin jälkeen olimme taas majoituksessamme. Nyt olikin jo aika pakata tavarat kasseihin ja punnita, ettei tule ylipainoa. Kaikille löytyi paikka ja kun vielä kävi kuumassa suihkussa niin taas oltiin valmiita peiton alle.

Perjantai 2.4

Viimeinen aamupala tässä talossa nautittiin melkein pimeässä, aamu vasta valkeni. Sitten kadunlaitaan odottelemaan tilattua kuljetusta, joka saapuikin italialaiselle hämmästyttävällä tarkkuudella, vain minuutin myöhässä. Kentällä oli muutama tuhat italialaista myös lähdössä pyhien viettoon, onneksi eri lennoille, joten nopeasti päästiin turvatarkastuksista odottelemaan koneeseen pääsyä. Kone lähti vartin myöhässä, mutta etelätuulen siivittämänä olimme etuajassa Tampereella. Autokin oli parkkipaikalla ja kolmen tunnin ajon jälkeen olimme vihdoin kotona. Kyllä oma sänky sentään on mukava paikka

↧

Kirkkoja ja kesäkukkia

May 23, 2010, 10:21 am

≫ Next: Petiautolla Puolassa

≪ Previous: Minä ja Mamma Milanossa

Jälleen koitti se aika vuodesta, että oli päästävä Suomenlahden eteläpuolelle kesäkukkaostoksille. Türissä järjestetään vuosittain Viron suurimmat puutarhamessut aina toukokuun loppupuoliskolla, olemme jo niissä käyneet toistakymmentä vuotta.

Nyt oli varattu jo perjantaipäivä matkustamiseen, lähdimmekin jo aamuvarhaisella ajelemaan petiautollamme kohti laivasatamaa. Toki ehdimme ensin käydä Helsingin kauppatorilla ryyppäämässä kupilliset Presidenttikahvia kera possumunkin.

Laivaan ajo sujui jo vanhalla rutiinilla, en ehtinyt paljon hermostuakaan jonojen vetävyyttä.

Tallinnassa matkamme alkoi perinteiseen tapaan hiljaisella hetkellä Viron Ortodoksine pääkirkossa aivan sataman D-terminaalin portin pielessä.

Muutamat pakolliset ostokset tehtyämme olimmekin jo hyvää vauhtia viilettämässä pitkin Viron maasetua helteisessä säässä. Haikaratkin olivat aivan läkähdyksissä pesissään pää nuokkuen iltapäivän kuumuudessa.

Ensimmäinen kohteemme pääkaupungin ulkopuolella oli Kohilan ortodoksikirkko. Remontti oli juuri käynnissä, jostain syystä mustaa kattoa ja kupoleita oltiin värjäämässä valkoisella mönjällä.
Kohilan hautausmaalla lepäsivät vieri vieressä oikeauskoiset, vääräuskoiset ja pakanatkin...

Matka jatkui kohden etelää. Ennakkotietojen mukaan pienessä Juurun kylässä piti oleman myös ortodoksikirkko ja löytyihän sekin sieltä, pusikosta. Pelkkä kupolien maalaus ei kylläkään enää riitä, Herran huone oli hyljätty ja kattokin sisään romahtanut. Yksinäinen teksti seinällä kertoi lopun olevan jo lähellä...

Juurusta ajoimme Raplaan jossa Farmiburgerissa nautimme Superpurgerin kaikilla herkuilla.
Maha killillään kurvasimme nyt Lellen rautatieristeysasemalle ja sieltä löytyi jo paremmassa kunnossa oleva ortodoksien pyhäkkö.

Siinäkin lappu luukulla, Hoosiannaa lauletaan joku toinen päivä...

Sitten saavuimmekin jo Türin pikkukaupunkiin. Puutarhamessuilla oli vielä täysi hyörinä, kello lähenteli iltakahdeksaa. Kävimme etsimässä Türin ortodoksikappelia, sen paikalla olikin hulppea omakotitalo, mutta ei kylä sentään kokonaan ilman kirkkoa jää, kadun toiselle puolelle oli hyvää vauhtia kohoamassa entistä ehompi pyhäkkö.

Köröttelimme messualueen parkkipaikalle, nyt oli jo hiljaisempaa. Kävimme kävelemässä messualueella ja tutkailemassa seuraavan päivän ottipaikat. Moni myyjä pani myyntiteltat pakettiin, pakkasi kaiken roinan autoon tullakseen taas seuraavana päivänä pystyttämään kaiken uudelleen.
Osa sentään jäi alueelle yöksi, kuka telttaan, kuka autoonsa huilaamaan Grillit kärysivät ja Sakupullot kilisivät.
Vetäydyimme yöpuulle auton uumeniin, mutta ei nukkumisesta meinannut mitään tulla. Paikallinen nuoriso saapui parkkipaikalle kokeilemaan kenen autossa bassot jytisivät kovimmin. Onneksi älysivät lähteä jonkun ajan kuluttua matkoihinsa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Sitten saapui parkkipaikalle likkalauma ja kuten tunnettua, kotkotus ja kaakatus ei meinannut millään loppua. Hamuilin jo tylsää kirvestä sängyn alta kun parkkipaikka lopulta hiljeni ja saatoimme vaipua unten maille.

Aamulla heräsimme kilpaa auringon kanssa. Vuosi sitten yöllä oli ollut pakkasta ja nenä huurussa sai kahvia keitellä, nyt oli päin vastoin. Kuuma ja kostea ilma oli myös herättänyt kaikki lähialueen hyttyset jotka jo ikkunan ulkopuolella koputtelivat lasiin...tulkaa ulos jo...

Aamukahvin jälkeen maleksimme messualueelle, lipunmyyjät vielä nukkuivat kotosalla. Jotkut myyjistä sentään olivat heränneet ja saimme kaupanteon alkuun.

Pari kantoreissua jo autolle sain vietyä, ennenkuin lipputäti pisti ostamaan piletit. Myyjiäkin alkoi olla enenmmän ja enemmän, autolla käyntejä ei enää pystynyt laskemaan. Lopulta auto oli jo täys, kellokin oli kymmenen ja miljoona messuvierasta tukki kaikki kulkuväylät, päätimme vaihtaa maisemaa..

Auton keula kohti Pärnua, siellä on Viron edullisin Rimi-osotoskeskus.

Vändran kaupungissa taas piti olla kirkko, mutta ei kyllä meidän silmiimme sattunut, liekö jo sortunut maan tasalle.
Torin kaupungin lähellä, Randiväljan kylästä semmoinen kuitenkin löytyi, ja ainakin osittain kunnostuntyö oli jo alkanut seinän rappauksista päätellen.

Sindin kaupungissa on myös ortodoksikirkko ja komea onkin, ovi sielläkin tiukasti lukossa

Pärnussa poikettiin siellä ostoskeskuksees ja rautakaupassa sekä tietysti torilla. Sitten oli aika suunnata kohti Tallinnaa. Kaupungista poistuttaessa eteen sattui sotilasajoneuvokolonna, kolmisenkymmentä maastokuorma-autoa jotka seittämääkymppiä köröttelivät Via Balticaa pohjoiseen.
Kieli keskellä suuta pääsimme niistä kuitenkin ohi. Pärnu-Jaagupista poikkesimme pieneen Uduveren kylään kirkkoa katsomaan.

Kun palasimme päätielle, oli sotilaskolonna taas edessämme....sama ohitusruljanssi oli edessä. Päärdusta taas poikkesimme pois päätieltä, arvasimme mitä kohta edestämme löydämme.
Ajoimme Velisen kolhoosikylään, jossa ortodoksikirkko oli saanut harteilleen uuden peltikaton.

Sitten oli vuorossa Märjamaan kaupunki, mutta siellä oltiin oltu taas jumalattomia ja annettu kirkon mennä huonoon kuntoon, katto täälläkin oli romahtanut.

Palasimme päätielle ja kuinka ollakaan, saattueen perään. Kamikazeohitukset alkoivat taas, ja juuri ennen Tallinnaa pääsimme viimeisestäkin ohi.

Ajo laivaan ja onneksi oltiin varattu myös hytti, suihku teki poikaa ja pienet lepohetket ehdittiin nauttia ennen Helsinkiä. Kotimatka sujui pienessä sateessa, helteet taitavat olla tälläerää ohi.
Sekalaisia kesäkukkia ym. tuli hankittu puolentoista sataa, jäi siinä vironmummuille hieman kafferahaa, eikä kukkaostoksilla tarvinnut rahoittaa ahneita kotimaisia tukkukasvattajia...

↧

Petiautolla Puolassa

July 19, 2010, 6:58 am

≫ Next: Pakulla Pielisen takana

≪ Previous: Kirkkoja ja kesäkukkia

Kesän helteet koitti ja taas alkoi seikkailujalkaa vipattamaan.
Netistä tilattiin menomatka laivalla Helsingistä Tukholmaan, loppu oli vielä avoin.

10.7.2010lauantai

Hyvissä ajoin auto oli pakattuna ja matka saattoi alkaa. Ajelimme vaihtelun vuoksi Lahden kautta ja Mäntsälän Juustoportissa pysähdyttiin kahville.Satamassa meitä odotti Viking Gabrielle ja olimme vähän törsänneet ja tilanneet LUX-B hytin.

Hytti oli hieno ja tilava, parisängyllä kalustettuna ja jääkaapissa odotti pari pulloa samppanjaa varustamon lahjana.
Kävimme syömäsä ilta-aterian ja sen päätteeksi vetäydyimme viileiden lakanoiden väliin

Päivän ajot 2h28min ja 174km

11.7.2010 sunnuntai
Aamupalan jälkeen ajelimme laivasta ulos ja taas jouduimme puhaltamaan satamapoliisin ratsiassa. Navigaattori ei ollut päällä, sekoiltiin 20min Tukholman ulosmenoteillä ennenkuin löydettiin Södertäljen suuntaan menevä E4.
Välillä ajeltiin pitkin maaseututeitä ihmettelemässä mm. struseja jotka kuumassa helteessä huohottivat suu auki vai olivatko vain hämmästyneitä suomalaisturisteista.
Paikallinen kirpputorikin löydettiin Loppis-kylttejä seuraamalla ja ostoksia tehtiin.
Nyköpingissä kaikki vielä nukkuivat kymmenen aikaan, kaupatkin vasta availivat oviaan. Jätskibaarista tilattiin kunnon annokset jäätelöä ja maha killillään tutkailimme kaupunkia.
Seuraava kaupunki oli Norrköping ja koska maha oli vielä pullollaan jäätelöa, ei ruoka vielä maistunut joten poikkesimme juomassa kupit kahvia ja palat mutakakkua.
Näitä köpingejä Ruotsissa riittää, seuraava kaupunki oli Linköping jonka kaupasta ostimme, mitäs muuta kuin syötävää.Sitten matka jatkui kohden Götan kanavaa. Kanava on Pohjanmeren Itämereen yhdistävä 614 kilometriä pitkä vesiväylä ja se kulkee koko Ruotsin poikki.

Reitti nousee Pohjanmerestä Götajokea Vänneriin josta se kulkee kanavassa läpi Vätternin ja edelleen Itämereen. Varsinainen kanava on 190,5 kilometriä pitkä. Kanavaa rakennettiin yli 20 vuotta ja se valmistui vuonna 1832.

Ennen kanavalle saapumista kävimme vielä katsomassa Vretan luostarin kirkkoa, luostari itse on jo aikojen kuluessa kadonnut.

Lämpötila oli jo kohonnut pitkälti yli 30 asteen, kävimme uimassa Roxen-järvessä aivan kanavan suulla. Virkisti se hetkeksi.

Ajelimme sitten pikkuteitä kanavan rantaa seuraten Borensbergin pikkukylään, jossa viimein oli syötävä jotain suolapalaa, jäätelön aiheuttama turvotus oli jo laskusuunnassa. Nautimmekin paikallisen nakkikioskin antimia pahimpaan nälkäämme ja kävimme vielä osuuskaupasta hakemassa lisää kylmää juotavaa.

Viimeinen kaupunki tällä erää kanavan varrella oli Motala, josta käänsimmekin sitten auton keulan kulkemaan lännen sijasta etelään.
Vadstenan kaupungissa piti oleman nunnaluostari. Semmoinen sieltä löytyikin, oli vain muutettu hotelliksi ja linnakin sijaitsi vallihaudan takana, lähdimme siis etsimään yöpymispaikkaa.
Ilta ei ollut yhtään päivää viileämpi ja Mjölbyn lähistöltä löytynyt hiekkakuopan reuna oli iltakymmenen jälkeen vielä täysi pätsi. Pari tuntia pyörittiin sängyssä, ennenkuin oli pakko nousta ylös ja etsiä viileämpi nukkumapaikka.
Malexanderin pikkukylän uimapaikka vaikutti ensin lupaavalta, mutta puolenyön aikaan uimassa telmivät lapset melusivat liikaa, matka jatkui.
Onneksi löytyi rauhallinen veneenlaskupaikka ihan lähistöltä, sinne oli hyvä pystyttää leiri ja järveltä puhaltava vieno tuuli jäähdytti petiautonkin sopivasti nukkumalämpöiseksi.

Päivän ajot 7h10min ja 400km

12.7.2010 Maanantai

Aamulla oli jo hellesää, siispä heti aamusta järveen uimaan. Se virkisti kunnolla ja oli mukava hörppiä aamukahvia lokkien kirkunaa kuunnellessa.
Pian oli leiri purettu ja matka jatkui. Harmaita pilviä kerääntyi taivaalle ja kun saavuimme Vimmerbyhyn, Astrid Lingrenin kotikaupunkiin, alkoi sataa hiljaista tihkua.
Se ei juurikaan ilmaa viilentänyt. Aikaa oli aamukahvistakin jo vierähtänyt, joten poikkesimme päiväkahville Vimmerbyn keskustassa konditorian kahvilaan.
Sade loppui ja pääsimme jatkamaan matkaa. Pellot tässä osassa Ruotsia näyttivät olevan maissipeltoja, niitä olikin sitten hehtaarikaupalla, joukossa jokunen hehtaari perunallekin.
Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuimmekin Kalmarin kaupunkiin. Auto parkkiin ja kaupunkia tutkimaan. Kävelykadulta löytyi kaikenmoista ja suolapalaa teki mieli, poikkesimme terassille syömään salaattia ja juomaan siideriä.
Kun kaupunki oli nähty jatkoimme matkaa kohden Öölannin saarta. Sinne päästäkseen on ylitettävä yli 6km pitkä silta.

Sillasta ei meinannut tulla loppua millään, mutta lopulta olimme saarella. Lämpötila oli taas yli kolmenkymmenen, joten poikkesimme heti sillan pieleen uimarannalle uimaan.
Uinti Itämeressä virkisti ja ajelimme saaren länsireunaa kohti Borgholmin kaupunkia.
Vähän joka mutkassa oli tuulimyllyjä pitkin ja poikin, varmaan joka talossa jauhettiin viljat omalla myllyllä - entisaikaan. Nyt myllyt olivat enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa.
Kaikkialla oli kuivaa ja karua, helle täälläkin on tehnyt tehtävänsä.
Ennen kaupunkia kävimme ihmettelemässä Borgholmin linnan raunioita. Oli menty tutustumaan myös Rutsin kuninkaallisten kesähuvilalle Sollingenin linnaan, mutta karhusivat siitä mokomat 70 kruunua päältä, jäi menemättä.
Borgholmissakin löytyi kävelykatu ja sieltä mainio pitsapaikka, aina vaan ruoka mielessä. Ostoksiakin tehtiin ja auto tankattiin ja sitten matka jatkui saaren itäreunaa kohti etelää.
Taas alkoi päätä kuumottaa ja kävimme välillä uimassa, meri oli yhtä lämmintä tälläkin puolella saarta.
Aivan saaren eteläkärjessä oli komea majakka, "Långe Jan"

Ajattelimme jo jäädä majakan pihalle yöksi, mutta kieltomerkit estivät leiriytymisen.
Kurvasimme kohti pohjoista ja Degerhamnin pursiseuran nurmikolta löytyi vilvoittavan merituulen raikastama nurmikkoläntti. Siihen oli hyvä pystyttää leiri ja jäädä yöksi

Päivän ajot 6h15min ja 373km

13.7.2010 Tiistai

Aamutoimien jälkeen matkamme jatkui saaren rannikkoa ylöspäin. Lopulta saavuimme Färjestadeniin, josta ennen siltaa lautat mantereelle lähtivät. Sopivasti satuttiinkin kesämarkkinoille, jossa tehtiin ostoksia ja juotiin markkinakahvit.
Lämpötila kohosi kilpaa auringon kanssa, taas piti pulahtaa hetkeksi mereen uimaan.
Saarelta poistuttiin taas samaa pitkää siltaa myöden ja ajeltiin sitten Karlskronan satamakaupunkiin.

Tekstin alussa hieman narrasin, olin etukäteen tehnyt myös toisen laivavarauksen, Karlskronasta Puolan Gdyniaan.
Laiva lähtisi vasta illalla, oli siis aikaa tutkia kaupunkia, käydä syömässä Bosnialaista kansallisruokaa ja pulikoida meressä.
Sitten ajeltiin satamaan odottelemaan laivaa, joka ajallaan saapuikin. Laiva oli Stena Linen Stena Baltica ja ensimmäisen kerran näin rekkoja ajettavan kahteen kerrokseen.

Lopulta mekin pääsimme kyytiin ja löysimme vaatimattoman hyttimme.
Kävimme syömässä iltapalaa rekkamiesten kanssa ja sitten suihkuun ja petiin odottamaan Puolaan pääsyä.

Päivän ajot 3h21min ja 182km

14.7.2010 Keskiviikko

Yöllä heräsin katsomaan puhelimesta kellonaikaa. Puhelimesta oli akku loppu ja muuta kelloa ei ollut. Pomppasimme äkkiä ylös, joko olemme satamassa? Johanne meni suihkuun ja minä lähdin etsimään kelloa. Sellainen löytykin laivan infosta, 03.50 - takaisin nukkumaan..
Muutaman tunnin lisäunen jälkeen lähdimme laivan kahvilaan aamupalalle. Rekkamiehet latoivat aamiaislautaselle 8 krakowanmakkaraa, pari kourallista pekonia, munakokkelia, kinkkua, juustoa ym. meille riitti kahvi ja sämpylä.
Laivan kannelta näkyi jo Gdynia ja tuota pikaa olimme Puolan maaperällä.

Gdyniassa käytiin kaupassa ostamassa paikallisia tarvikkeita, toriakin tutkittiin ja odotettiin keskellä kaupunkia puomien takana junia 15 minuuttia.
Lopulta puomit nousivat ja ruuhka purkaantui ja löysimme itsemme suuren marketin parkkipaikalta. Kärryt mukaan ja sisään, jonne olikin hankala päästä. Lopulta elekielen ja kansainvälisten käsimerkkien avustamana saimme lupalaput ja pääsimme tekemään ostoksia.
Sisäänpääsyn hankaluuskin selvisi, olimme tukkukaupassa jonne ei kuluttajilla ole asiaa....
Lopulta pääsimme kassalta ulos ja matka jatkui. Gdynia, Sopot ja Gdansk ovat yhtä suurta kaupunkia kymmenien kilometrien matkalla. Liikenne oli kaottista, ruuhkaa ja autoja joka puolella ja kaahailua ja pujottelua enemmän kuin laki sallii.
Lopulta pääsimme ulos metropoliitan melskeestä ja pääsimme ajelemaan maaseudun rauhassa.
Mitä vielä. Olen pitänyt virolaisia pahimpina kaahailijoina ja ohittelijoina, mutta kyllä puolalaiset vievät voiton.
Keltaisten viivojen kohdalla saattaa tulla ohituksia molemmin puolin kahta rinnakkain vastaantulevista välittämättä. Kyllä joku aina väistää ja peilit kolisevat.
Ilmankos ojanpenkat ja risteykset olivat täynnä kukkapuskia, muistokynttilöitä ja ristejä. Yhdelle onnettomuuspaikalle saavuimme melko pian kolinan jälkeen...
Pysähdyimme sivutien pätkälle leputtamaan hermojamme ja keittämään kahvit, täältä maasta pitää päästä pian pois.
Olsztynin kaupungissa kävimme katselemassa keskustaa ja kirkkoja ja söimme ravintolassa ruokaa, jonka nimessä oli paljon s, z ja c-kirjaimia.
Tiet olivat Puolassa huonoja, kapeita ja erityisen mutkikkaita. Jos tien laidassa oli mutkaa ilmaiseva liikennemerkki, oli kyseessä todella paha serpenttiini.
Elkin kaupungissa oli taas tauon paikka, tuhlasimme viimeiset zlotyt marketissa ja keittelimme kahvit marketin pihalla.

Tiemerkinnät ja -viitat olivat mitä sattuivat, eksyimme navigaattoreista huolimatta vikatielle. No pääsihän sitäkin kautta rajasta yli Liettuan puolelle, olimme vain useamman kymmenen kilometriä vikasuunnassa. Pitkin hiekkateitä pölistellen pääsimme vihdoin oikealle tielle ja päätimme palkita itsemme hotelliyöpymisellä.
Marijampolesin pikkukaupungista etsimme alueen korkeimman talon, sen katolla loisti Hotel Royal Europa.
Valitettavasti rupusakin huoneita ei ollut, mutta saimme tavallisen huoneen hinnalla luksuskämpän, meillehän se kelpasi.

Suhkun jälkeen oli hyvä ummistaa silmät viileiden lakanoiden välissä

Päivän ajot 9h07min ja 537km

15.7.2010 Torstai

Hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui Kaunaksen kaupunkiin. Kaupunki on kuulu monista kirkoistaan ja löysimmekin tiemme vanhaan kaupunkiin, jossa kirkkoja vieri vieressä.
Johonkin pääsi sisällekin ja katoliseen tapaan koristelu oli runsasta.

Vanhankaupungin aukion laidalla oli myös suklaaravintola, siellä nautittiin kahvia ja suklaaleivoksia.
Soittelimme myös laivayhtiöön ja varasimme kotimatkan lauantaiaamuksi Tallinnasta Helsinkiin.
Kun palasimme autolle, oli ikkunassa punainen lappu PRANESIMAS no: 154097. Turisti-infosta selvisi että se oli pysäköintimaksukehoitus, jonnekin olisi pitänyt jotain maksaa.
No mepä ei jääty asiaa ihmettelemään vaan tankattiin auto, käytiin kaupassa osotoksilla ja lähdettiin köröttelemään kotiin päin.
Pitkin maaseututeitä matkamme jatkui haikaroita ihmetellessä. Panevezysin kaupungissa alkoi nälkä kurnia, löysimmekin pienen kurvailun jälkeen sopivan pitsapaikan jossa sitte calzone-pitsat nautittiinkin.
Kun jälleen palasimme autolle, oli ikkunassa taas lappu! Tällä kertaa siinä luki TRANSPORTO PRIEMONES VALST VAIRUOTOJUI ja uhkailtiin Policijalla. Mikä kumma siinä on että parkkeerasi miine vain niin aina tulee huomautus.
Ei tässäkään lapussa ollut mitään summia tai maksupaikkaa, minne olisi maksun voinut suorittaa, joten jatkoimme matkaa.
Liettuan ja Latvian rajalla ei meistä oltu kiinnostuneita, ajelimme rajan yli Latviaan.
Helle oli taas ja mieliimme palasi edellisyön viileä hotellihuone, päätimme mennä myös Latviassa yöksi hotelliin.
Jelgavan kaupungissa olimme olleet aiemminkin ja sama hotelli löytyi nytkin. Hotelli oli remontissa ja respa siirretty kellariin, mutta saimme huoneen edulliseen hintaan.
Huoneessa ei ollutkaan ilmastointia, ikkunaa sai auki vain sentin pari ja lämmintä kuin saunassa.
Yritimme suihkussa viilentää kuumottavaa ihoa, kävimme kaupungilla kävelyllä kaupoissa ja kirkkoa ihmettelemässä.

Hotellihuone ei ollut yhtään viilentynyt vaikka välillä ukkostikin.
Suihkukaan ei enää auttanut, hiivimme hiljaa autoon nukkumaan, siellä sai sentään läpivedon aikaiseksi.

Päivän ajot 5h39min ja 351km

16.7.2010 Perjantai

Aamulla hiivimme takaisin hotelliin, kävimme suihkussa ja aamiaisella ja lähdimme ajelemaan kohti Viroa.
Riika kierrettiin kehätietä pitkin ja viimein Salacgrivan kylässä tuhlattiin viimeiset Latvian kolikot kahviin ja raparperipiirakkaan.

Sitten rajasta yli ja olimme Viron maaperällä.
Käänsimme keulan kohti vanhaa rantatietä ja kävimme katsomassa paria meille uutta ortodoksi kirkkoa Treimannissa ja Häädemeestessä.

Sitten olimmekin jo Pärnun tutussa kaupungissa. Kävimme siellä kaupoilla ja kirkoissa sekä tietysti taas syömässä, nyt Nikolain kanaa. Ja taas. Autolle palatessa oli i kkunassa nyt vironkielinen HOIATUS parkkimaksun laiminlyönnistä. Varsinaisia rikollisia...
Yhtä kyytiä sitten ajettiin Tallinnaan ja kaupan kautta Piritan pursiseuran leirialueelle odottamaan seuraavan aamun laivaa.
Tuuli oli kova laiturilla, auton peitteet lepattivat, mutta olipahan ainakin viileää pitkästä aikaa.

Päivän ajot 5h30min ja 384km

17.7.2010 Lauantai

Aamulla aikaisin laivalle ja aamupalalle, olipa hyttikin käytettävissä joten päästiin aamupesulle ja suihkuunkin.
Pian Helsinki näkyi horisontissa

ja sitten vaan viimeiset kilometrin kohti kotia.

Päivän ajot 1h47min ja 147km

Puoli tuntia vaille 7vrk matka kesti, 2548km lenkki heitetty, keskimääräisesti vähän yli 300km päivässä ajettu. Auto toimi hyvin ja maailmaa tuli taas nähtyä.

↧

Pakulla Pielisen takana

August 1, 2010, 8:50 am

≫ Next: Jouluna Jõhvissä

≪ Previous: Petiautolla Puolassa

Kesälomaa oli vielä jäljellä, nytpä olisi sopiva hetki käydä taas yhdellä kirkkokierroksella.
Pakkasimme tarpeelliset petivarusteet pakettiautoon perjantaina 30.7 ja ajelimme kauniissa kesäsäässä Heinävedelle Lintulan luostariin.

Luostarin kahvilassa nautittiin nunnien leipomaa piirakkaa ja maistuvaa kahvia.
Lintulan luostari sai alkunsa, kun salaneuvos F. P. Neronov lahjoitti vuonna 1894 luostarin perustamiseksi maatilan karjalan kannakselta Kivennavan pitäjästä Lintulan kylästä.
Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä ja luostarin rakennukset tuhoutuivat sodan aikana.
Monien vaiheiden jälkeen vuonna 1945 sisaret hankkivat omistukseensaHackman & Co:n omistaman tilanHeinäveden Koskijärven kylästä ja nunnat muuttivat uuteen kotiinsaPalokkiin tammikuussa 1946.

Luostarista jatkoimme matkaa Tuusniemeen, jossa sijaitsee apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko korkealla mäentöyräällä

Matka jatkui Luikonlahteen, josta etsiskelyn jälkeen löytyi Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen tsasouna

Mutkikkaita maalaisteitä ja metsätaipaleita ajettuamme tulimmekin Polvijärvelle. Siellä seisoi ylväänä Pyhän Johannes Kastajan kirkko

Polvijärveltä olikin sitten enää melko suora tie Juukaan, jonne on pystytetty profeetta Elian tsasouna

Yhdelle päivälle oli jo hengen ravintoa saatu, niinpä ajoimme pienen Vuokon kylän uimarannalle uimaan ja pystytimme myös leirin.
Yöllä neljältä humalaiset mopopojat tulivat kolkuttelemaan auton peltejä, siirryimme 10km pohjoisemmaksi unta jatkamaan.

Aamulla etsimme käsiin Nurmeksen apostolien Pietarin ja Paavalin kirkon.

Nurmeksesta matka kääntyikin sitten kohti kotia. Ensin ajoimme karjalaiskylä Bombaan. Sieltäkin löytyi hiljentymispaikka, nimittäin pyhien Sergei ja Herman Valamolaisen tsasouna.

Matka jatkui Viekin pikkukylään ja hetken etsiskelyn jälkeen löytyi Pyhän Nikolauksen tsasouna.

Seuraava etappi olikin Lieksa. Siellä vaskiviikot olivat juuri päättyneet, mutta profeetta Elian kirkko oli pystyssä.

Lieksan jälkeen Pielisen itärantaa alas tullessa on seuraavana vuorossa Vuonisjärvi ja sen Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna, punaiseksi maalattu

Aina vaan matka kohti etelää jatkui. Enosta silmiimme sattui Kristuksen kirkastumisen tsasouna.

Enon jälkeen olikin pakko käydä taas uimassa, ennenkuin matka jatkui Kontiolahteen. Kontiolahdessa sijaitsee Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko, joka on aikaisemmin ollut pelkkä tsasouna

Joensuussa oli kovasti katutöitä, mutta Pyhäselästä löysimme sattumalta Sinisen tien tsasounan, virallisemmin Johannes Kastajan tsasouna, joka on valmistunut vain 9v. sitten.

Matkamme jatkui Kiteelle, Siellä olikin matkamme ainoa tiilestä muurattu ortodoksikirkko, Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkko.

Asta-myrskyn tuhoja hämmästellen löysimme vielä Parikkalasta pikkuisen metsätsasounan, jossa ei seiniä ollut ollenkaan, vain katto ikonia suojaamassa. Tsasouna on pyhitetty Johannes Kastajalle.

Sitten ei muuta kun suorinta tietä kotiin. Matkaa tuli himpun päälle 1000km

↧

Jouluna Jõhvissä

January 1, 2011, 11:38 pm

≫ Next: Petit Parisienne

≪ Previous: Pakulla Pielisen takana

23.12.2010

Olimme etukäteen etsineet netistä kylpylän Virosta, jossa ei hevin törmäisi muihin suomalaisturisteihin. Sopiva sellainen löytyi pienestä Toilan taajamasta, 170km itään Tallinnasta, Suomenlahden etelärannalla.
Aamulla lähdimme jo ennen kahdeksaa ajelemaan kirpeässä pakkassäässä kohti Helsinkiä. Pakkanen kipusi Elimäen lakeuksilla jo -28 asteeseen, satamassa sitä oli enää -20.

Laivassa söimme perinteisen katkarapuvoileivä ja sitten vetäydyimme hyttiin lepäämään ennen pitkää ajomatkaa.
Tallinnassa pakkasta enää -10 mutta autoja riitti. Tämmöistä ruuhkaa ei olla ennen Virossa koettu. Ensimmäisen kymmenen kilometrin matkalle saimme aikaa kulumaan melkein tunnin. Lumityöt oli tehty miten sattuu, kolmikaistaisesta kadusta vain yksi kaista käytössä jne.
Lopulta pääsimme Narvaan johtavalle moottoritielle, jolla tosin oli tietyöpätkiä vähän väliä.
Rakveren kohdilla totesimme pohjois-Vironkin saaneen osansa lumikuormasta. Kinokset olivat korkeampia kuin autot, sivutieltä ei nähnyt tulijoita ennenkuin pelti rytisee. Yksi kolari ja yksi tietltäsuitsuminen havaittiin, ennenkuin pääsimme Toilan kylpylän pihalle vain 15 minuuttia arvioitua navigaattorin ennustamaa aikaa jäljessä. Ja pihalla seisoi suomalainen turistibussi...
Hotelliin kirjautuminen kävi kieliongelmista huolimatta sujuvasti ja pääsimme majoittumaan hotellin kuudenteen kerrokseen.

Olimme varautuneet paukkupakkasiin ja kylmiin huoneisiin, vaatetuksemme oli sen mukaista, ei yhtään T-paitaa. Ja hotellissahan oli kuuma. Onneksi pieni myymälä hotellin aulassa myi sopivia T-paitoja, jottemme ihan läkähtyneet.
Kävimme syömässä majoituspakettiin kuuluvan illallisen, Kana Kintud ja Kala Kartulit ravintolassa. Tosin yritimme ensin henkilökunnan ruokalaan.. ja sitten hetkeksi huilaamaan.
Illemmalla kävimme sitten saunaosastolla testaamassa porealtaat, infrasaunan, suolasaunan, aromisaunan ja höyrysaunan sekä kaiken maailman hierovat vesiputoukset.
Niiden jälkeen ei enää jaksanut muuta kuin kömpiä peiton alle odottamaan mitä huominen tuo tullessaan.

24.12.2010 Jouluaatto

Jännittyneinä heräsimme aamulla, mitä on aamupalalla? Siellähän oli oikeaa kaurapuuroa.
Aamupalan jälkeen lepäilimme hiukan ennen päivän ensimmäistä hoitojaksoa. Kymmeneltä marssimme peräkanaa kryosaunaan. Tai eihän se mikään sauna ole vaan sammio, jonne sulkeudutaan uimapuksilleen ja sitten sinne päästetään kylmää typpeä, jolloin lämpötila saadaan tuonne -150 asteeseen. Sitten siellä pakkasessa piti olla 90 sekuntia. Kauankos tuo nyt on, mutta kyllä se viimeinen 30 sekuntia teki tiukkaa, tuntui että veri jäätyy just sillään.
Äkkiä keho lämpeni kun sieltä pois hoiperreltiin ja aika mukaban lämpimältä tuntui normaali huonelämpötila.
Sitten oli vuorossa konehierontaa. Lepotuoleissa maattiin ja kone veivasi ja vatkasi selkänikamia.
Johannalle oli vielä tämän jälkeen tunni pedikyri, ennenkuin päästiin taas syömään. Tälläkin kertaa ruokana oli kanan ja kalan kamppailua kaikkine lisukkeineen.
Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan paikkakuntaan autoillen. Ensin etsittiin Pühajoen kirkkoa, sitten ajettiin lumisen maiseman halki Jõhvin kaupunkiin. Sieltä löytyi oikea ortodoksikirkko,tosin ei päästy eteistä pidemmälle.

Kaubamaja, Rimi ja Selver käytiin läpi, sitten matka jatkui Kuremäelle, Pühitsan nunnaluostariin.
Siellä sentään pääsimme luostarin kirkkoon hiljentymään ja luostarin puodista saatiin ostetta taas muutama pyhimyksen kuva.

Ilta jo pimeni kun ajelimme takaisin Toilaan ja hetken huilimisen jälkeen oli taas illallisen aika.
Nyt oli tarjolla perinteistä Virolaista Jouluruokaa, verimakkaraa ja hapankaalia. Oli sentään jotain kinkuntapaistakin tarjolla.
Illaksi menimme orkideaparatiisiin, jossa taas oli erilaisia saunoja, porealtaita ja muuta viihdykettä. Japanilainen sauna oli uima-allas jossa oli tulikuumaa vettä, hunajasaunassa taas leviteltiin hunajaa iholle ja höyrysaunassa sihisi höyry.
Lopulta hoipertelimme takaisin huoneeseen, avasimme muutaman joululahjapaketin ja sammuimme kuin se kuuluisa saunalyhty jo kymmenen aikoihin.

25.12.2010 Joulupäivä

Aamupala oli taas maukas, nyt oli jopa riisipuuoroa. Aamuhoitoina meillä oli perinteistä hierontaa, ja Olga sekä Svetlana tekivät töitä oikein olan takaa, kyllä siinä paika vertyivät.
Hieronnan jälkeen kävimme kaivamassa auton esiin lumen alta ja ajelimme auton lämpimäksi pitkin Toilan kapeita kujia melkoisessa lumimyräkässä. Sitten olikin taas ruokailun vuoro. Nyt ei ollut kanaa ja kalaa vaan oli kalkkunaa ja kalaa. Kyllä siitä silti vatsansa täyteen sai.
Pienen lepohetken jälkeen marssimme taas saunaosastolle porealtaisiin ja höyrysaunoihin.

Johannalle olikin sitten vielä yksi hoito, laavakivihieronta. Kummasti sitä aika kuluu maatessakin, nyt oli taas ruokailun vuoro. Taas kalaa. Söihön sitäkin kun ei muuta ollut. Sitten oli vuorossa kylpyläpaketin viimeinen saunapaketti ja monessa erilaisessa saunassa taas ehdittiin uimisen välissä käydäkin.
Enimmät tavarat pakattiin jo valmiiksi aamua odottamaan ja sitten taas pehkuihin.

26.12.2010 Tapaninpäivä

Aamulla ponkaistiin virkeinä sängystä ja riennettiin aamupalalle. Ulkona pyrytti ja tuiskusi, ovatkohan tiet aurattu. Aamiaisen jälkeen hoidettiin vielä maksumuodollisuudet hotellille ja sitten autoa kaivamaan lumen alta.
Vihdoin kotimatka alkoi. Tiet olivat välillä peilikirkkaita ja liukkaita, välillä taas lumi oli kinostunut korkeiksi harjanteiksi tielle. Aioimme poiketa vielä Võsun kylässä, mutta sinne ei ollut tietä aurattu ollenkaan, ajelimme siis kohti Tallinnaa.
Lopulta kaupunki löytyi lumen keskeltä ja melkein umpihangessa ajelimme kaupungin läpi Piritaan ostoksille.
Aikaa laivan lähtöön oli vielä monta tuntia joten ajoimmekin seuraavaksi Virukeskuksen parkkihalliin ja kävimme syömässä Amarillossa XXXL-burgerit.
Laivaankin päästiin lopulta ja onneksi olimme taas tilannet hytin, laiva keikkui myrskyssä niin että oli hyvä olla pitkällään petissä.
Helsingissäkin oli huonosti kadut aurattu ja melkoinen paluuruuhka, mutta lopulta pääsimme moottoritielle. Auto alkoi täristä ja hyppiä kun vähänki vauhtia lisäsi. Kuninkaantien ABC:lla piti pysäyttää ja tarkastaa, josko olisi rengas tyhjä. Ei ollut, mutta niin paljon lunta ja jäätä takapyörien pölykapseleiden sisällä, että se sai pyörät epätasapainoon.
Putsauksen jälkeen matka jatkui ja olimmekin kotona jo ennen iltakymmentä.

↧

Petit Parisienne

April 22, 2011, 9:40 am

≫ Next: Taas Türissa, viimeistä kertaako?

≪ Previous: Jouluna Jõhvissä

17.4.2011 sunnuntai

Matkailu avartaa, sanotaan. Olimme varanneet Pariisin matkan jo tammikuussa, nyt vihdoin koitti lähdön hetki.
Aamulla pari astetta lämmintä, pihan perällä käydessä piti potkia lumikinoksia tieltä pois. Sitten matkaan kohti lentokenttää. Välillä vihmoi vettä ja räntää, mutta Vantaalla jo aurinko pilkisti.
Olimme tehneet check-inin jo kotona netin kautta, nyt tarvitsi vain pudottaa ruumaan menevä laukku drop-in-tiskille ja sitten valuuttapuolelle aamukahville.

Pian pääsimmekin jo bussilla kohti konettamme. Olikin pikkuinen 76 paikkainen ropellikone.

Keltaliivinen kaveri nappasi käsimatkatavarn pois ja tunki jonnekin koneen uumeniin, onneksi ei ollut lääkkeenoton aika. Kone oli sisältäkin pieni eikä käsimatkatavaroille ollut tilaa. Pieni pelko oli, minne mahtaa pakaasi joutua,
Vajaassa tunnissa laskeuduimme Riikaan ja siellä laukku odotti koneen vieressä.
Ripeästi Riikan terminaalin läpi Pariisin koneeseen, joka lähtikin ajallaan. Tässä sentään oli suihkumoottorit.
Matka taittui juomakärryjä odotellessa, merkillisen hidasta oli meininki, mutta saimme sapuskamme vähän ennen kuin kone laskeutui Charles de Gaullen kentälle.
Pari kertaa varmaan kierrettiin terminaali ympäri ennenkuin saavuimme laukkuhihnalle ja melkein viimeisten joukossa laukku saapuikin. Sitten mentiin rullaportaita, liukumattoja ja mitä vielä ylös ja alas ennenkuin päästiin ulkoilmaan. Kuljettajaton sukkulajuna vei meidät muutaman kilometrin päässä olevalle kolmos-terminaalille ja vieläpä ilmaiseksi.
Sittenpä saatiin ostettua jotkut liput joilla pääsimme sähköjunan kyytiin joka kuskasi meitä lähemmäs keskustaa. Juna oli täynnä muistia miehiä ja naisia, taisimme olla ainoat kalpeanaamat koko joukossa.
Sitten vaihdettiin metroon ja ajettiin jokunen pysäkin väli ennenkuin uskalsimme maan pinnalle. Sieltä napattiin taksi ja pyydettiin ajamaan hotellille. Suhari kaivoi esiin navigaattorin ja puhelinluettelon paksuisen Pariisin kartan, mutta lopulta 20 euroa köyhempänä olimme hotellilla.

Hotelli sijaitsi sivukadun varrella ja saimme huoneen viidennestä kerroksesta ja uskokaa tai älkää, huoneemme ranskalaiselta parvekkeelta näkyy eiffel-torni.

Pikaisesti kävimme vielä pienellä kävelylenkillä lähistöllä, ostimme patonkia ja kävimme syömässä turkkilaiset leivät.
Täällä on jo täysi kesä, puut kukkivat punaisina ja sinisinä.

Lämpötila ulkona nyt klo 19.00 paikallista aikaa +19.

18.4.2011 maanantai

Aamulla herättiin hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä ja käytiin hotellin mannermaisella aamiaisella, kahvia ja croissanttia. Sitten vaan kartat mukaan ja kohti uusia seikkailuija.
Kävelimme runsaan kilometrin päässä olevalle metron päätepysäkille La Defence ja hetken harhailtuamme ostimme kolmen päivän Paris Visite-kortin jolla saa ajella mielin määrin metroissa, paikallisjunissa ja busseissa. Hyvä metrokartta on Pariisissa tarpeen, linjoja kun on 14 viidessä eri kerroksessa. Kyytimme saapui ja hirmu vauhtia kiidimme välillä yläilmoissa, välillä maan alla ja muutaman junanvaihdon jälkeen olimmekin Eiffeltornin juurella.

Niin oli monta muutakin turistia. Tornin aukeamiseen oli aikaa vielä puoli tuntia ja silti jonot olivat satojen metrien mittaisia. Tyydyimme siis ihmettelemään tornia vain alhaala käsin. Tornilta kävelimme seuraavalle metroasemalle, matkalla nautittiin banaanisuklaacrepet. Juna vei taas ja päätimme pistäytyä Montparnassen asemalta maan pinnalle. Sieltä löytyikin yli 200m korkea kerrostalo, kerroksiakin 56 ja mikä mukavinta, 90:n kaupan ostoskeskus.
Ostosten jälkeen palattiin metroasemalle ja ajeltiin taas muutama pysäkinväli ja saavuimme Pariisin suurimpaan herkkumyymälään. Meikäläisen Prisman kokoienen kauppa täynnä suklaaherkkuja, maukkaita juustoja ja suussasulavia lihaherkkuja.

Sinnekin saatiin euroja kulumaan. Taas maan alle metroon ja nyt ulos tullessa olimmekin jo lähellä Notre Damea. Sepä vasta olikin iso kirkko ja sisällekin pääsi maksutta, vähän joutui etuilemaan jonossa. Onneksi emme ymmärtäneet japanilaisten vastalauseita.

Aurinko paahtoi ja jalatkin jo savusivat kävelyistä, suunnistimme siis parilla metrolla takaisin hotellille jossa suihkun jälkeen maistui päivänokoset. Sitten taas jaksettiin lähteä lähialueelle kauppoja tutkimaan. Käymme yleensä aina paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa tarjontaa, näkee vähän miten maassa eletään. Syömässä käytiin taas turkkilaista, oli kätevästi matkan varrella. Kyllä sitten taas uni maistoi, päivälämpötilakin oli 22

19.4.2011 tiistai

Yö kului huijauksessa ja taas oli aamupalan aika, kahvia ja croissantia. Sitten menoksi vaikkei kello ollut vielä kahdeksaakaan. Kävelimme hotellin takana olevalle asemalla ja nousimme lähijunaan joka kaikkien hämmästykseksi veikin meidät Pariisiin eikä minnekään maaseudulle. Rautatieasemalta vaihdoimme metroon ja ajelimme Pigallelle. Onneksi oli aikainen aamu, seksikaupat ja live-showt olivat kiinni. Mutta Moulin Rouge seisoi paikallaan ja sitä kilvan kuvattiin.

Sitten taas metroon ja pari asemaa eteenpäin Montmartrelle ja siellä Sacre Croen Basilikalle. Se olikin komea kirkko mäen päällä ja sinne johtavat rappuset näyttivät kuolemanloukulta. Onneksi vieressä kulki funiculare eli eräänalinen köysiratajuna ja ostamamme Pariisikortit kelpasivat.

Sillä sitte köröteltiin mäen huipulle, josta näkyikin koko Pariisi. Kirkossa toki käytiin, se kun oli ilmaista, kryptaan olisi pitänyt maksaa, joten jätimme väliin.

Kahvilassa nautittiin välipalaa ja laskeuduttiin taas alas kauppakujalle. Monta kymmentä matkamuistokojua piti koluta, ennenkuin olimme taas metrossa. Pari vaihtoa ja olimmekin jo Riemukaarella. Siinä hullut pariisilaiset ajavat seitsenkaistaisessa liikenneympyrässä riemukaarta ympäri.

Sietäisi Kuusaalaisten tulla ottamaan oppia. Lämpötila kohosi ja kengät hiersivät. Sivukadulta löytyi sopiva lounaspaikka ja sitten päätimmekin lähetä hotellille. Metrolla taas ja junallakin olisi menty, ei vai löydetty oikeaa. Ei auttanut kun laahustaa 26 asteen helteessä hotellille jalan. Suhku ja pikku huilaus auttoi ja olimme taas valmiina seikkailuihin. Kävimme paikallisessa isossa ostoskeskuksessa, ostimme tietysti taas turetta patonkia ja muuta tarpeellista ja vetäydyimme viimein hotellin rauhaan

20.4.2011 keskiviikko

Tutun aamiaisen jälkeen kävelimme taas läheiselle rautatieasemalle ja hyppäsimme keskustaan menevään junaan- tarkoituksenamme oli tutkia kotiinlähtöä ajatellen paras reitti lentokentälle. Junilla ajletiin ja metroilla, kaikenlaisten asematunneleiden kautta.

Sitten matka tyssäsi. Metro ei kulkenut mihinkään ja sen verran ranskankielisestä teksitistä saimme selvää että jossain edessäpäin olevassa tunnelissa on jotain vikaa. Pitää siis etsiä vaihtoehtoinen reitti.
Ensin ajettiin kuitenkin toimivaa linjaa pitkin Pere Lachaisen hautausmalle, jonne on haudattu Oscar Wildestä Edith Piafiin ja Jim Morrisoniin kaikki kuuluisuudet. Edellämainittuja ei löytynyt mutta Chopinin hautapaasi sentään löytyi.

Nautimme kupin kahvia ja croissantia kadunvarsikahvilassa hautausmaan nurkalla ja taas hyppäsimme metroon. Sillä ajettiin ihmettelemään Oopperataloa ja etsittiin valmiiksi lentokentälle menevän bussin lähtöpaikka.

Sitten käveltiin Avenue Operaa pitkin aina Louvreen saakka, jossa taas painuimme maan alle metroon. Kohteena tällä kertaa Pariisin suurin ostoskeskus Les Halles. Siellä sitä riitti maalaisilla ihmettelemistä ja ostamista. Lopen uupuneina palasimme hotellille muutaman metron ja junamatkan jälkeen ja kävimme suihkussa virkistäytymässä. Ilma oli taas lämmennyt +26 asteeseen. Kävimme vielä paikallisessa kebab-paikassa syömässä ja sitten alkoikin tavaroiden pakkaus laukkuihin. Kyllä sen jälkeen uni maistui

21.4.2011 torstai

Viimeinen aamu valkeni Pariisissa ja suihkun ja aamupalan jälkeen lähdimme raahaamaan matkalaukkujamme kohti asemaa. Juna jyskytti parikymmentä minuuttia ja olimmekin jo lähempänä keskustaa. Siellä sitten vaihdettiin metroon...kolmen päivän lippumme oli mennyt vanhaksi varttia aikaisemmin eikä portti enää auennut, piti ostaa uudet kertaliput.
Oopperatalon nurkalta yritimme ostaa automaatista liput lentokenttäbussiin, mutta mikään luottokortti ei kelvannut. Onneksi itse bussissa toinen kortti jo kelpasi ja pääsimme matkaan.
Tunnin istumisen jälkeen pääsimme suoraan terminaali ykkösen ovelle ja sitten vaan etsimään Air Balticin luukkua. Kello oli vasta sen verran vähän ettei koko luukkua ollut vielä, söimme siis toisen aamiaisen ja pelasimme korttia aikamme kuluksi.
Lopulta luukku aukesi ja saimme jätettyä matkalaukut hihnalle ja siirryimme monenlaisten tunnelien ja putkien kautta varsinaiseen lähtöaulaan.

Turvatarkastus oli tiukka ja onpa kumma lentokenttä, turvatarkastuksen jälkeen ei olekaan valuuttamyymälöitä vain pieni kahvi- ja kosmetiikkakioski.
Koneeseen pääsy myöhästyi tietokonevian vuoksi ja pääsimme ilmaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Kuinka käy Riikassa, jossa vaihtoaikaa on vain tuo puolituntia.
Kone laskeutui ja juoksimme minkä jaloista pääsimme tulohallin läpi. Matkalla oli paljon hoputtajia, Hjelsinki, gate B11 fast fast....Ehdimme nipin napin koneelle vievään bussiin, seuraava olisi lähtenyt vasta 5 tunnin päästä keskellä yötä. Varmistin vielä virkailijalta, että kai matkalaukutkin ehtivät....juu juu vakuuteltiin.
Kone oli edellistäkin pienempi, vain 50 paikkainen pikkukone ja alle tunnissa olimme Helsingissä...laukut vain olivat Riikassa.
Teimme katoamisilmoituksen ja ajoimme kotiin. Iltakymmeneltä painoimmekin pään jo omaan tyynyyn.

(lentokentän kuriiri toi laukut veloituksetta seuraavana päivänä klo 13.00)

↧

Taas Türissa, viimeistä kertaako?

May 23, 2011, 9:17 am

≫ Next: Kuningasrapua Kongsfjordissa

≪ Previous: Petit Parisienne

20.5.2011 Perjantai

Taas olivat ilmat lämmenneet siihen malliin, että piti saada kesäkukkia hankittua. Niitähän saa halvalla Virosta, Türin puutarhamessuilta, joissa olemme käyneet monasti ennenkin.

Starttasimme aamulla varhain, jotta ehdimme käydä Helsingin kauppatorilla nauttimassa perinteiset Presidenttikahvit ja tuoreet hillomunkit. Samaan aikaan torille oli eksynyt lähes kaikki Suomen Pappa-Tunturit, lienee ollut joku kokoontumisajo.

Sitten vaan ajo laivaan ja kohti Tallinnaa, jonne saavuimmekin vajaan kolmen tunnin jälkeen.

Viro oli siirtynyt euroaikaan sitten viime käyntimme, dieseli maksoi 1.199 kun se Suomessa maksoi 1.389, kannatti siis tankata.

Kävimme myös seikkailemassa autojobbarien joukossa etsimässä sopivaa pikkuista asuntovaunua ja semmoinen löytyikin, muttei ollut rahaa sitä ostaa. Puolalainen Predom vuosimallia 1994 ja erittäin siistissä kunnossa...

Sitten ajelimme hissukseen kohti Türia, pannkoogit muusiga käytiin nauttimassa Kosen Tarekessa ja kohta jo olimmekin perillä.

Messut olivat täydessä käynnissä, parkkipaika autoja pullollaan joten ajoimme Türin asemalle jonka pihalle keittelimme kahvit.

Lopulta ilta koitti ja saimme parkkeerattua auton tutulle paikalle aivan messualeen portille. Kävimme pikaisesti katsomassa tarjontaa, kovasti ovat hinnat nousseet.

Petiautomme matkavessa oli talven aikana mennyt epäkuntoon, huuhtelu ei toiminut, onneksi oli vesikanisteri mukana jolla homma hoitui...

Sitten virittelimme petit kuntoon autoon ja vaivuimme unten maille.

21.5.2011 Lauantai

Aamulla heräsimme taas jo kuuden jälkeen ja aamukahvin jälkeen suoraan messuille. Monet kauppiaat olivat illalla ottaneet sakua ja muuta kansallisjuomaa ja olivat vielä rapuloissaan, mutta pääsimme silti kaupantekoon.

Euron tuloko oli nostanut hintoja vaiko ahneus, hinnat olivat lähes Suomen tasolla ja jopa ylikin. Myös tarjonta oli aika suppeaa, taitavat kaikki pikkumyyjät hakea myytävänsä samalta tukkurilta.

Saimme kuitenkin jotain auton kyytiin haalittua, mutta lievästi pettyneinä lähdimme jo puoli kymmeneltä kohti Pärnua.

Pärnun torilla hinnat olivat vielä entisenlaisia ja valikoimaakin enemmän kuin messuilla. Sieltä sitten ostelimme lisää kasveja ja kesäkukkia, jopa siemenperunatkin.

Torilta suuntasimme Kanopin elinterviketukkuun, jossa hinnat olivat myös nousseet...

Pärnusta kohti Tallinnaa ajaessa aivan kaupungin ulosmenotien läheltä löytyi vielä pikkuinen puutarha, josta lisää ostoksia...

Näytä suurempi kartta

Sitten olikin suunnattava kohti Tallinnaa ja lyhyen laivamatkan jälkeen olimme taas koto-Suomessa ja kotona olimme illalla kymmenen jälkeen. Koko seuraava päivä menikin kasveja istuttaessa...

↧

Kuningasrapua Kongsfjordissa

July 14, 2011, 10:32 pm

≫ Next: SFC Purho

≪ Previous: Taas Türissa, viimeistä kertaako?

8.7.2011 perjantai

Auto pakattuna retkeilyvarustein suuntasimme taas keulan kohti pohjoista. Lämpötila oli taas +30 paikkeilla, mutta sopivasti ikkunoita auki pitämällä jaksoi autossa istua.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ristiinan Realisointikeskus,

muttei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään ostettavaa.

Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa Elämyskaupassa ja muutaman kilometrin päässä olevassa Butiken på landet-kaupassa.

Taakse jäi Varkauskin ja sitten pysähdyimme Kuopiossa Pitkärannan ABC:lla syömässä sitkeät häränpihvit.

Sonkajärvellä autossa oli jo yli 40 asteen helle, poikkesimme jäätelölle ja uimareissulle Lohirannan lomakylään

Se oli tuttu paikka, siellä kävimme myös 2008 kun olimme matkalla pohjoiseen.

Matka jatkui Iisalmen ja Kajaanin kautta kohti Puolankaa. Sieltä löytyi vanha tienpohja pusikoiden takaa, sinne sopi jäädä yöksi.

Päivän ajot olivat 537km ja autossa istuttiin yhteensä 6h 39min

9.7.2011 lauantai

Aamulla herättiin kuumassa autossa ja kahvinkeiton aikana hätisteltiin hyttysiä ja paarmoja kauemmaksi. Aamuvirkkuja kun oltiin, matka jatkui jo aamukuuden jälkeen.

Polttoaine alkoi käydä vähiin, pysähdyttiin Pudasjärvellä tankkaamaan, maksoi muuten 1.359/l - halvempaa kuin etelässä. Samalla ryyppäsimme lisää kahvia....

Pudasjärveltä huristelimme Raunuan kautta Rovaniemelle.

Ensimmäiset porot pomppivat pitkin tietä paarmojen takaa-ajamina...

Rovaniemellä hetken aikaa seikkailtiin ostoskeskuksissa, osa kaupoista ei ollut vielä edes auki, nautittiin jäätelöä ja jopa muutama ostoskin tuli tehtyä.

Kuuma päivä oli taas odotettavissa, lämpötila +27 jo aamulla kymmeneltä.

Joulupukin pajakylässä ja napapiirillä piti tietysti puikahtaa, kunnes lähdimme Ounasjokivartta taas kohti pohjoista.

Hiki valui pitkin selkää, päätimme siis pulahtaa Ounasjokeen uimaan. Vuolaana virtaava joki ei ollut niitä lämpimimpiä paikkoja uida, mutta kyllä siellä silti muutaman vedon naku-uintia pääsi tekemään.

Uimareissun jälkeen ajoimme Kittilään ja Leville jossa nautimme kunnon lounaan Hullu Poro-konserniin kuuluvassa Ämmilä-ravintolassa

Myös paikallisessa kaupassa käytiin täydentämässä varastoja ja sitten taas baanalle.

Levin jälkeen käännyimme hiekkatielle kohden Inaria. 70km rynkytystä ja ropinaa niin pääsimme kestopäällystetielle Pokan kylässä. Siellä persoonallisessa Tieva Baarissa joimme kupposet kahvia ja sitten muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen pulahdimme taas uimaan, tällä kertaa Lemmenjoen vesistöön kuuluvaan Solojärveen.

Ilman lämpötilan ollessa +30 ei uinti helpottanut tukalaa oloa kuin hetkeksi.

Inari jäi taakse ja suuntasimme Inarijärven pohjoisreunaa pitkin kohti koillista ja Sevettijärveä.

Poroja näkyi lisää ja jopa hirvilehmä kävi tienvarressa meitä tuijottelemassa.

Parisenkymmentä kilometriä ennen kylää löytyi idyllinen metsälampi hiekkapohjalla, sinne kurvasimme automme käkkärämäntyjen ja tunturikoivujen katveeseen ja kävimme vielä kertaalleen uimassa ennen nukkumatin saapumista.

Päivän ajot tällä kertaa 701km ja autossa sai istua 9h 08min

10.7.2011 sunnuntai

Aamun valkenemisesta ei voi puhua, kun aurinko paistaa koko yön, mutta ainakin aurinko oli korkeammalla herätessämme. Kummallinen polskinta ja loiskinta herättivät huomiomme. Hullu poro juoksi ympäri lampea vuoroin vastapäivään, vuoroin myötäpäivään aivan vesirajassa. Liekö purrut paarma pyllyyn.

Ei sitä kauaa ihmetelty vaan aamupalan jälkeen ajelimme Sevettijärven Tsasounalle.

Sevettijärvellä asuu niiden lappalaisten jälkeläisiä, jotka siirrettiin sodassa menetetystä Petsamosta uusille asuinsijoilleen.

Sevettijärveltä suunnattiin Näätämöön ja valtakunnan rajalle. Rajalla oli, kuinkas muuten, huoltoasema, jossa dieseli maksoi 1.319 Norjalaisia tankkaajia houkuttelemassa. Rajalla oli myös kirpputori, mutta sen ovet eivät olleet vielä auki. Porot kuitenkin jonottivat parijonossa ovien aukeamista.

Rajalta ajettiin ensimmäiseen Norjan-kohteeseemme, Kirkenesin kaupunkiin. Kaupunki vielä nukkui, yhtään kaffebaaria ei edes ollut auki. Joka paikassa oli vain venäjänkielisiä kylttejä, jopa kadun nimet olivat norjaksi ja venäjäksi.

Kirkenesistä palasimme takaisin samaa tietä Neideniin, jonka komeaa koskea ihailtiin.

Kosken parkkipaikalla keitettiin sitten ne kahvit ja ihmeteltiin sopulien paljoutta.

Neidenistä kurvasimme sisämaahan ja nälkäkin jo kurni suolissa. Toista tunturia ylös ja toista alas ja viimein saavuttiin Varangerinvuonon pohjukkaan, Varangerbotnin kylään, jonka huoltamolta saimme ostettua makkaraperunat ja lisää juomaa jääkaappiin.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan vuonon rantaa itään ja saavuimmekin Vadsön pikkukaupunkiin.

Kaupungin laidalta löytyi kumma torni, mutta selvisihän se, ilmalaivan kiinnitystorni.

Wikipedia tietää kertoa tornin historiasta:

Vuonna 1926 laskeutui Roald Amundsen laskeutui Norge-nimisellä ilmalaivallaan Vadsølle. Italialainen Umberto Nobile oli ilmalaivan suunnittelija ja ohjaaja. He olivat ensimmäiset ihmiset maailmassa, jotka tekivät pohjoisnavan ylilennon ja tutkivat ilmasta käsin pohjoisia alueita. Pienistä vaikeuksista huolimatta Amundsen ja hänen miehistönsä palasivat kotiin juhlittuina sankareina. Kaksi vuotta myöhemmin Umberto Nobile johti uutta tutkimusretkeä ja laskeutui ilmalaiva Italialla Vadsølle, jatkaakseen matkaansa kohti pohjoisnapaa. Tutkimusretki sai odottamattoman lopun, kun ilmalaiva teki paluumatkalla pakkolaskun jäälautalle Huippuvuorten lähelle. Nobile ja hänen miehistönsä saatiin lopulta turvaan, mutta pelastusretkeä johtanut Roald Amundsen sai surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi mereen.

Vadsöstä matka jatkui edelleen kohden itää ja Vardön kaupunkia. Kaupunki sijaitsee saarella ja sinne oli ajettava lähes kolme kilometriä pitkää merenalaista tunnelia. Ensin mentiin jyrkkää alamäkeä 88m merenpinnana alapuolelle ja puolimatkan jälkeen noustiin sitten taas jyrkkää ylämäkeä.

Vardössä on ollut aikanaan monta suurta kalatehdasta, jonne suomalaisetkin sankoin joukoin 70-luvulla matkasivat töihin. Nyt kaupunki viettää hiljaiseloa ja kaupungin ainoassa kahvilassakin oli joku yksityistilaisuus, meinasimme jäädä ilman kahvia.

Onneksi löytyi Asian Burger Cafe, joka nimestään huolimatta oli viihtyisä kahvila ja saimme taas kofeiinin tarpeen tyydytettyä.

Paluumatkalle oli lähdettävä samaa tietä pitkin Varangerinvuonon rantaa.

Kalastusalukset makasivat laitureissaan kuin pienet leikkiveneet, Venäjän puolelta saapunut kuningasrapu on kuulemma romahduttanut kalastuselinkeinon.

Ajoväsymys alkoi jo painaa, löysimme Vestre Jakobselvistä pienen leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Ukkonenkin murahteli ja salamat leiskui kun pystytimme leiriä. Virkistävä sade huuhteli matkan pölyjä autosta ja itsekin pääsimme käymään leirintäalueen suihkussa.

Päivän ajot 464km ja auto oli liikenteessä 7h 36min

11.7.2011 maanantai

Eipä juuri sadekuuro ilmaa viilentänyt, aamulla oli taas jo yli kahdenkymmenen.

Aamupalan jälkeen leiri purettiin ja matka jatkui Tana Brun kaupungiin, jossa jouduimme hetken aikaa odottelemaan kauppojen aukeamista. Samalla taas tankattiin, kylläpä polttoainetta kuluu vuoristoisella seudulla.

Matka jatkui kohden pohjoista. Täällä kirkko ei ole keskellä kylää, vaan mahdollisimman kaukana keskustasta, mistähän tuokin johtuu....

Ylitimme tuntureita, joilta vielä löytyi lunta, vaikka lämpötila oli +25.

Pikaisen jalkojen viilennyksen jälkeen pääsimme lopulta Kongsfjordin kylään. Kylässä pitää ehdottomasti poiketa paikalliseen kauppaan, Landhandeliin

Siellä myytiin tavaraa jos jonkin laista ja sai siellä myös kahvia ja tuoretta vohvelia.

Sitten ajelimme matkamme pohjoisimpaan kohteeseen, Berlevågin kaupunkiin. Sankka sumu alkoi peittää aurinkoa ja ilmakin viileni tuntuvasti, olimmehan jo jäämeren rannalla ja seuraava kiintopiste olisi pohjoisnapa.

Sumun keskellä seikkailtiin majakoilla ja vanhoilla saksalaisilla tykistölaveteilla, sitten palasimme takaisin Kongsfjordiin ja matkamme pääkohtaan, kuningasravun syömiseen.

Saamani vihjeen perusteella parasta rapua saa Kongsfjorin Gjestehusista ja sinne suuntasimme. Valmistus kaikkinensa kestää pari tuntia, joten teimme tilauksen ja vetäydyimme autoon päiväunille.

Parin tunnin jälkeen oli sapuska valmiina ja kannettiin höyryävänä eteemme.

"Kuningasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Se voi kasvaa yli 15 kg:n painoiseksi ja sen selkäkilpi 22 cm leveäksi. Sen jalkojen kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Useimmat yksilöt ovat kuitenkin vain 4–5 kilogramman painoisia. Ulkoisesti kuningasrapu muistuttaa lähinnä taskurapuja, mutta kuuluu kuitenkin itse asiassa erakkorapujen osalahkoon.

Kuningasravun selkäkilpi ja raajat ovat vahvojen piikkien peittämä; selkäkilvessä niitä on 33 kappaletta. Pää ja keskiruumis ovat yhteenkasvaneet, pyrstö on viuhkamainen. Kymmenjalkaisiin kuuluvalla kuningasravulla on keskiruumiissa viisi raajaparia, joista kahdessa etummaisessa on sakset, oikealla puolella yleensä suuremmat kuin vasemmalla."

Meille tarjolle tuotu annos oli valmistettu wokkipannun näköisessä isossa metalliastiassa. joka oli vuorattu merisuolalla. Suolan sekaan oli laitettu mausteita, tähtianista, valkosipulia, sitruunaa ym. Ravusta syödään vain jalat ja sakset. Ne oli asetettu suolan päälle mahdollisimman kuivina ja sitten astiaa kuumennetaan kovalla lämmöllä jolloin ravun liha kypsyy omassa liemessään.

Ravun jalkapanssarit oli onneksi leikattu valmiiksi halki oksasaksilla, niihin ei olisi veitsi pystynyt. Lisäkkeenä oli tuoretta leipää, salaattia ja kastikkeita.

Että miltäkö maistui. Erinomaiselta, makua ei oikein pysty kuvailemaan. Ei kalan eikä katkaravun makuista, hummeria emme ole koskaan maistaneet.

Annos oli jättimäinen, emmekä jaksaneet edes kaikkea syödä.

Kylläisinä lähdimme ajelemaan takaisin Tana Brun suuntaan. Tanasta suuntasimme tunturiylängölle ja välillä suuret mäet vaativat veronsa, auton jäähdytysjärjestelmä alkoi ylikuumentua. Jouduimme hetkeksi pysähtymään ja hakemaan tyhjillä limsapulloilla vettä vuoristopurosta jäähdyttimeen. Samalla oli hyvää aikaa keitellä taas kahvit. Kahvin kulutus onkin aika kovaa tällä reissulla...

Matka jatkui ja lopulta löysimme sopivan, tuulisen paikan tunturin rinteeltä Laksefjordin vuonon reunalta.

Päivän ajomatka oli 430km ja auto liikkui 7h 30min

12.7.2011 tiistai

Aamulla lämpötila oli muuttunut jo arktisemmaksi. Auton ulkopuolella +6 ja autossa sisällä +12 mutta paksun täkin alla tarkeni hyvin.

Aamukahvi piti keitellä autossa sisällä, tuuli olisi sammuttanut kaasukeittimen liekin.

Aamutoimien jälkeen matka jatkui ja tovin ajettuamme saavuimme Lakselvin kaupunkiin, jossa taas piti tanka kallista norjalaista polttoainetta. Dieseli maksoi euroiksi muutettuna 1,71/litra...

Lakselvista käännyimme sisämaahan ja muutaman tunnin ajettuamme tulimme Karasjoen pikkukaupunkiin. Siellä kävimme taas kaupassa tuhlaamassa Norjan kruunuja ja ajoimme sitten Kautokeinoon. Nälkä jo kurni suolissa, kävimme syömässä paikallisessa burgerissa pekonijuustohampurilaiset....eikä maksanut kuin 20euroa/nuppi

Kautokeinossa on paljon hopeakorujen valmistusta, kävimmekin niitä (ja hintoja) ihmettelemässä. Sitten oli aika suunnata taas Suomen puolelle ja saavuimmekin Enontekiöön. Hetassa vielä käytiin kaupoilla ja kaffetta nautittiin matkamuistoja myyvän liikkeen kahvilassa. Kahvi ja munkki yhteensä 50 senttiä, onko tottakaan.

Sitten ajettiin Harrinivan leirintäalueelle Muonionjoen rannalle.

Sinne pystytimme leirimme komeiden matkailuautojen väliin, virittelimme grillin ja kävimme suihkussa. Makoisten makkaroiden jälkeen oli hyvä taas käydä pehkuihin vaikka ulkona puhalsi myrskytuuli ja ilmakin oli melko viileä

Ajomatka 488km ja aikaa kului autossa istuen 7h

13.7.2011 keskiviikko

Aamulla oli taas +6 ja kaikki muut leirintäalueella nukkuivat kun me jo kaffetta juotiin. Sitten leiri kasaam ja eteenpäin. Kolarissa taas tankattiin, toivottavasti viimeisen kerran tällä reissulla.

Sitten rohkeasti rajasta yli Ruotsin puolelle.

Ensimmäinen suurempi taajama oli Pajala ja kirpputorien Loppis-kylttejä oli joka puolella, muttei mistään saanut käteistä rahaa, koko kylässä ei ollut yhtään pankkiautomaattia. Sinne jäivät hyvät tavarat ostamatta.

Napapiirikin ylitettiin taas kerran,

Övertorneåsta sai rahaa seinästä, mutta vain yksi kirpputori ja sielläkään ei ollut mitään meitä kiinnostavaa. Taas piti saada kahvia, sitä nautittiin korukivivalmistajan Sten Cafessa

Pari kirpputoripaikkaa vielä löytyi, ennenkuin olimme Haparandassa ja pääsimme tuhlaamaan viimeiset Ruotsin kruunut.

Sitten sillasta yli ja taas oltiin Suomessa. Torniossa oli käytävä halpiskaupoissa ja Kemin jälkeen pysähdyttiin Motorestissa syömässä oikein Wieninleikkeet.

Matka jatkui kohden etelää, Uljuan tekoaltaan reunalla keitettiin kahvit ja sitten hieman SUomen keskipisteen eteläpuolelta Leskelästä löytyi rauhallinen linkkimaston pihapiiri. Sinne oli hyvä jäädä yöksi.

Päivän kilometrit 535km ja ajot 7h 22min

14.7.2011 torstai

Aamulla oli jo vähän lämpimäpi, +15. Yön sai nukkua rauhassa, linkkimaston kopin jäähdytin silloin tällöin surisi. Aamukahvit totuttuun tapaan ja sitten lähdettiin liikkelle taas jo heti kuuden jälkeen. Hirvikankaan ABC:lla äänekoskella piti poikkeaman ostoksille, tehtaanmyymälät eivät ollet vielä auki, matka jatkui. Jyväskylä ohitettiin ja taas kahville, tällä kertaa poikettiin tuttuun Karoliinan kahvimyllyyn Joutsaan. Ilmakin oli jo lähes hellelukemissa joten Heinolan risteyksestä ostettiin vielä jätskit ja kotona oltiin vähän puolenpäivän jälkeen.

Päivän ajot 434km ja autossa istumista 5h24min

Yhteensä kilometrejä koko lenkillä 3589km ja kahvia kului litrakaupalla....

↧

SFC Purho

July 27, 2011, 9:16 am

≫ Next: Tuurin tavarataivaassa

≪ Previous: Kuningasrapua Kongsfjordissa

Kun tuli hankittua se matkailuvaunu. Chateau Chiara vm. 1989. Pitihän sitä lähteä testaamaan Purhon leirintäalueelle.

Ensin kuitenkin ajettiin Haminaan ostoksille ja sitten sieltä Pyhältöön ja Purhoon.

Jo ennenkuin auto oli pysähtynyt, polkupyöräilevät nöösipojat ilmoittivat meille, että rannassa on muutama hyvä paikka vapaana.

Konttorissa ilmoittauduttiin ja vekslailtiin hyvälle paikalle rannan tuntumaan. Vaunu vaateriin, etukatos paikoilleen ja sitten uimaan.

Ranta oli hyvä ja vesi lämmintä.

Uinnin jälkeen laitettiin kaffepannu kiehumaan ja plop, kaasu loppui, samalla hyytyi myös jääkaappi...

Vaunun myyjä oli vakuuttanut pullon olevan täysi, liekö jossain vuotoa? Onneksi oli autossa pikkupullo, saatiin kahvit keitettyä.

Sitten lähdettiin kyttäyskierrokselle vertailemaan muiden vaunuja. Kyllä meillä oli pienin ja vaatimattomin...

Eikä mennyt kauaa kun jo kuului huuto "mitäs ne sukulaiset täällä hiippaa..."

Johannan serkun lapsi/Heinin kummitäti perheineen oli mahtivaunulla lomaa viettämässä. Minnekään ei pääse etteikö joku tuntisi.

Taas uimaan ja telttasaunaakin kokeiltiin, hyvät ja kosteat löylyt olivat.

Grilli laitettiin kuumenemaan ja grillattiin saunamakkaraa ja sitten vetäydyttiinkin jo vaunun muhkeaan vuoteeseen lukemaan. Pian uni yllätti hiljaisella ja rauhallisella leirialueella.

Aamulla käytiin taas uimassa ja ryypättiin aamukaffeet. Olisi pitänyt heti maksaa leirintä, nyt oli odotettava yhdeksään konttoorin aukeamista.

Leiri purettiin ja pakattiin kamat ja sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Leirintä maksoi 10Euroa ja sähköstä pulittivat 30 senttiä...

↧

Tuurin tavarataivaassa

August 21, 2011, 12:29 am

≫ Next: Sadetta Savonmaalla

≪ Previous: SFC Purho

19.08.2011 perjantai

Starttasimme tämänkertaisen seikkailumme vaunun kanssa kotoa perjantaina heti neljän jälkeen. Aurinko kuumotti taas hellerajaa hipoen, miksi aina on niin kuuma kun seikkailemme?

Heinolan risteyksessä ostettiin jätskit viilentämään oloamme ja matka jatkui kohden Jyväskylää.

ABC:lla kävimme Mia Nuuttilan (TV2 maalaiskomediat, Maajussille morsian ym.) kanssa syömässä metsästäjän leikkeet.

No Mia istui ainakin samassa ravintolassa.

Hieman pohdittiin jäikö vaunun porrasjakkara mahdollisesti parkkipaikalle, se selviäisi kyllä sitten perillä.

Ilta alkoi viiletä joten yösijaksi valitsimme Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueen.

Se oli melko tyhjä pienehkö paikka kauniin Keurusselän rannalla. Saimme itse valita paikan ja sopiva löytyikin ja pienen vekslailun jälkeen oli leiri pystyssä. Porrasjakkarakin oli vaunun sisällä.

Vastaanoton mukava rouva myi meille vielä pullon kaljaakin ja se tuli vaunun pystytyksen jälkeen tosi tarpeeseen.

Yösija maksoi karavaanarikortilla 11 + 3 + 3 + 5 = 22 euroa.

20.08.2011 lauantai

Aamulla tietty herättiin jo ennen kuutta ja aamukahvit keitettiin. Vaikka yöllä lämpötila oli ollut vain kuusi astetta, ei vaunussa tarvinnut pitää lämmitystä päällä. Jääkaappi luovutti sen verran lämpöä, että vaunussa sisällä oli aamulla +17

Onneksi olimme suorittaneet leiriytymismaksun jo illalla, pääsimme heti lähtemään, leirialueen puomikin nousi automaattisesti.

Virrat ja Alavus jäivät taakse kuin muinoin Jussi Raittisen laulussa Valtatie 66 ja tuota pikaa olimmekin jo Tuurissa.

Dieseli oli edullista, 1.259 euroa/l joten tankkasimme tankin täyteen ja ajoimme Kyläkaupan pihalle odottelemaan aukeamista. Kahvit ennätimme juuri keittää ja nauttia ja sitten ostoksille.

Yli viisi tuntia siinä meni kun kaupat oli kieretty ja lähdimme paluumatkalle.

Taas Alavuden ja Virtain kautta Orivedelle ja sieltä Kangasalalle. Mutkallisten pikkuteiden jälkeen VT 12 tuntui jo moottoritieltä.

Väsy alkoi painaa silmiä, Kurvasimme Lammilla Mulkolan kylään josta löytyi SFC Tilkunpelto.

Sinne sopi jäädä yöksi vaikka alueella olikin paljon matkailuajoneuvoja. Paikka on suuri, yli 300 vaunupaikkaa, mutta melko sokkeloinen ja ahtaan oloinen. PuuCee-vessat osassa aluetta.

Vaunu saatiin paikalleen ja päästiin huilaamaan.

Tämä lysti maksoi vain 15 euroa sähköineen.

Illalla kymmenen jälkeen karaokejumputus kuului tanssiladosta, muttei juurikaan häirinnyt.

21.08.2011 sunnuntai

Aamulla, kuinkas muuten, kuuden aikaan jo kahvipannu porisi. Senjälkeen leiri purettu ja Lahden läpi kohti kotia.

Tällä reissulla tuli myös laskettua polttoaineen kulutusta. Kulutus oli kasvanut normaalista 7.5l/100km -> 10l/100km, ei mikään yllätys.

↧

Sadetta Savonmaalla

September 26, 2011, 4:55 am

≫ Next: London calling

≪ Previous: Tuurin tavarataivaassa

24.9.2011 Lauantai

Yhdistetty hääpäivä- ja ruskaretki starttasi aamuvarhaisella kohti pohjoista. Aurinko paisteli ja tien varren puut loistivat keltaisenaan. Ei tarvinnut ajaa kuin 40km niin jo alkoi sade ja puistakin olivat lehdet varisseet....
Eipä näkynyt muita matkaajia, ensimmäinen matkailuajoneuvo tuli vastaan 80km ajettuamme...
Ensimmäinen pysähdys oli perinteiseen tapaan Ristiinan Realisointikeskuksessa, josta mukaan tarttui taas jotain pientä tarpeellista tavaraa. Sitten matka jatkui Mikkelin kautta Juvalle, josta ei pääse ohi käymättä ABC:n yhteydessä olevassa elämyskaupassa.
Juvalta ajeltiin sateessa ja paisteessa Savonlinnaan, jonka kapeilla ja mäkisillä mukulakivikaduilla vaunun kanssa ei ollut helppoa puikkelehtia.

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan..."

Virta ei ollut vuolas eikä musta, mutta linna oli paikoillaan. Venäläisiä turisteja linna täynnä.
Siirryimme kaupungin puolelle, sielläkin joka kaupassa kuuli venäläistä puhetta ja monin paikoin tekstit ja hintalaput olivat vennäin kielellä.

Löysimme mukavan kiinalaisen ravintolan, jossa söimme hyvin maustetun juhlapäiväaterian ja sitten olikin aika jättää hyvästit Olavin kaupungille. Prismassa jätettiin vielä lottokuponki, josko sieltä se 9 miljoonaa kolahtaisi,

Yöksi ajoimme Punkaharjun Lomakeskukseen. Tyyristä oli yöpyminen siellä. leiriytyminen maksoi 13,50 + 4 + 4 ja vielä sähköstä 6,50 euroa. Sauna olisi maksanut 25 euroa lisähintaa. Eikä muita matkailijoita näkynyt, saimme valita vaunupaikan mistä halusimme.

Muutaman vekslailun jälkeen vaunu oli paikallaan ja pääsimme nauttimaan kahvia. Ilta oli sateinen ja kului leväten ja lueskellen - lotosta ei tullut taaskaan voittoa.

25.9.2011 Sunnuntai

Aamulla jo ennen kahdeksaa olimme valmiit lähtemään kohti kotia. Matkalla taas tihutti ja välillä paistoi aurinko. Joutsenossa katsastettiin olisiko PiirakkaPaja ollut aukie - ei ollut sunnuntaisin. Luumäellä Kahvi-Pakarissa taas kahvit ja sitten olimmekin jo kotona.
Vaunu peruutettiin talvipaikalleen - taisi olla viimeinen vaunureissu tänä syksynä

↧

London calling

April 12, 2012, 6:36 am

≫ Next: Puskaparkissa Petäjävedellä

≪ Previous: Sadetta Savonmaalla

8.4 Pääsiäissunnuntai

Pariisin metro oli jo tullut tutuksi, päätimme lähteä tutustumaan toiseenkin maanalaiseen junaan, Lontoon Metroon. Lento ja hotelli oli tilattu halpalentoyhtiö Norwegianin kautta.
Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja itsepalvelulla toimivan check-inin jälkeen jätimme ainoan ruumaan menevän matkalaukun virkailijoiden haltuun. Myymälöiden valikoimiin tutustumisen jälkeen laahustimme verkkaisesti kohti lähtöhallin toista päätä kun kuulimme kuulutuksen: "tämä on viimeinen kuulutus Norwegianin lennolle Lontooseen..."
Tulikin kiire juosta lähtöportille, josta oli vielä bussikuljetus koneelle.

Kone oli Norwegianin uusimpaa kalustoa, Boeing 737-800 ja käytössä oli ensimmäisenä Euroopassa langaton WiFi koko matkan ajan.
Saavuimme parikymmentä minuuttia etuajassa Gatwickin lentokentälle ja laukkukin löytyi hihnalta pienen odottelun jälkeen. Sitten etsimme Gatwick Express junan lähtölaiturin ja tuota pikaa kiidimmekin jo kohti Lontoota.
Ensimmäinen hämmästys oli kun ymmärsimme kanssamatkustajien puheen ja junan seinillä olevat tekstit. Jotain hyötyä oli koulussa opitusta englanninkielestä.
Juna saapui runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Victorian asemalle, josta ostimme kertaliput metroon ja pörhälsimme sitte maanalaisella Earl's Courtin asemalle.

Siitä olikin vain parin minuutin matka hotellillemme.
Hotelli oli rakennustelineiden ympäröimänä, oheisen kuvan nappasin hotellin omalta webbisivulta.

Huonevaraus oli onneksi saapunut ja pääsimme majoittumaan toisen kerroksen erkkerihuoneeseen.
Huoneessa oli kaksi 150cm vuodetta ja ne kun lykkäsi vierekkäin, oli meillä 3 metriä leveä parisänky.

Tavarat pois matkalaukusta ja läheiseen pubiin syömään Fish'n Chips ja pintit olutta vaikka sisäinen kellomme olikin jo lähempänä puolta yötä. Kyllä sitten uni maistui täydellä vatsalla

9.4 Pääsiäismaanantai

Kotomaan kellon mukaan heräsimme tavalliseen tapaan jo aamukuudelta, paikallinen kello oli neljä. Takaisin petiin muutamaksi tunniksi. Päätimme käydä katsomassa hotellimme aamiaistarjonnan koska se aukesi "jo" kello seitsemän paikallista aikaa.
Pirteä hotellineito yritti ehdottaa meille "Full English Breakfast"-aamiaista; paistettua pekonia, makkaroita, paistettua munaa, papuja, tomaattia, paahtoleipää ym, mutta totesimme sen olevan liian iso paukku heti aamutuimaan. Tyydyimmekin pelkkään mannermaiseen aamiaiseen.
Sekin sisälsi croissantteja, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua ym.
Sitten olimmekin taas valmiit uusiin seikkailuihin. Earl's Courtin metroasemalta ostettiin päiväliput ja hurautettiin alkajaisiksi Piccadilly Circukseen.

No eihän siellä näin aamulla ollut mikään kauppa auki, joten lähdimme kävelemään ensimmäsitä sopivaa katua maisemiin tutustuen.
Kuinka ollakaan, saavuimme yllättäen Trafalgarin aukiolle, jossa pitkän pylvään päässä amiraali Nelson yhdellä silmällään tuijottaa Ranskan rannikolle tuhoutunutta Brittien laivastoa.
Lopulta saavuimme Charing Crossin metroasemalle ja koska ilma oli aika kostea, siirryimme taas junamatkustajiksi.

Vaikka tämäkin vaunu oli jo neljäkymmentä vuotta vanha, oli vaunu siisti ja hyvässä kunnossa.
Samanlaisia pehmustettuja istuimia on turha Helsingin metrossa odottaa
.

Melkein tyhjä metro vei meidät Waterloon asemalle josta kuvittelimme, että Big Ben näkyisi joen yli mutta maan pinnalle noustuamme olimmekin Lontoon uusimman nähtävyyden juurella. The Merlin Entertainments London Eye, lyhyemmin London Eye tai Millenium Eye on vuonna 1999 avattu jättikokoinen maailmanpyörä.

135 metriä korkeana se on maailman kolmanneksi korkein pyörä ja sen huipulta näkee kuulemma koko Lontoon..

No meitähän huimasi jo sen juurella, kyytiin emme uskaltaneet ja olisihan siitä lystistä pitänyt maksaakin yli 20 euroa per henkilö.
Hyppäsimme taas metron kyytiin ja ajelimme yhden pysäkinvälin joen toiselle puolelle Westministerin asemalle.

Sieltähän se parlamenttitalo näkyikin, metron uloskäynti oli aivan Big Benin juurella. Oli se vaan niin iso rakennus ettei meinannut milään mahtua kameran linsiin, joitain osakuvia sentään saatiin napsaistua.

Westminister Abbey oli myös kävelymatkan päässä, sekin ulkopuolelta tutkittiin. Pienta huikopalaa nautittiin kaffebaarissa ja sitten taas metron kyytiin, nyt pääteasemana oli Green Park.

Kävelimme vihreän puiston halki ja kohta olikin edessämme kuningattaren kortteeri, Buckingham Palace. Näkyi Rouva olevan kotona, lippu liehui salossa, muttei suvannut tulla parvekkeelle vilkuttamaan, pelkäsi kai kastuvansa.

Palatsin kivijalassa oli Kuninkaallinen Lahjakauppa, jos jonkinlaista mukia ja kuningatarlautasta oli myynnissä, tokko oli niitä itse maalannut.
Jatkoimme matkaamme kävellen ja välillä bobbyiltä tietä kysyen päädyimme taas Victorian asemalle josta taas yhdellä vaihdolla selvisimme Piccadilly Circukselle.

Siellä olikin jo kaupat auki ja pääsimme tuhlaamaan rahojamme mm. viisikerroksiseen urheilukauppaan.
Aikamme ostoksia tehtyämme puksutimme taas metrolla Earl's Courtiin, veimme ostokset hotellille ja kävimme ottamassa pintit olutta ja nyt söimme jättikokoiset hampurilaiset pubin tapaan

Hetken huilaus hotellilla ja sitten taas menoksi. Metro vei meidät Lontoon kuuluisammalle ostoskadulle, Oxford Streetille. Siellä sitä oli muotiliikettä ja tavarakauppaa vaikka muille jakaa. Ja myös turisteja.

Välillä tuntui ettei ihmismeressä pääse eteen- eikä taaksepäin, kaikilla hullunkiilto silmissä ja ostoskassit täynnä. Kuljimme kadun päästä päähän kumpaakin puolta ja poikkesimme useammassakin puodissa.

Sitten metrolla Knighsbridgeen ja sieltä löytyi sitten viimeinen hullutus, Harrodsin tavaratalo. Hinnat olivat kuitenkin sen verran yläkanttiin ettei meillä ollut varaa kuin Harrodsin omaan kauppakassiin.
Jalat jo olivat kilometrien kävelystä hellänä, palasimme siis metrolla hotellille ja siellä vaahtokylpyyn. Ammeessa kelluessa oli aikaa silmäillä kylpyhuoneen kalustusta. Tarralla tietenkin piti varoittaa, ettää kuumavesikraanasta tuleekin kuumaa vettä, mutta seinällä oleva rengaskoukku ihmetytti hetken.

Tekstistä kuitenkin selvisi, että renkaaseen kiinnitetään pelastusköysi jos tulipalon takia pitää laskeutua ikkunan kautta ulos....köyttä ei kutenkaan ollut.

Ja vaikka oli hieno hotelli oli pytyn takana hiirenloukku kutsumattomia vieraita nappaamassa.

Kylvyn jälkeen taas uni maistui XXXL-sängyssä

10.4 tiistai

Olimme viisaasti varautuneet aamupalaan, olimme ostaneet hieman syötävää huoneeseen ja koska siellä oli vedenkeitin ja teepusseja, saimme nauttia aamiaisen siihen aikaan kun halusimme.
Sitten taas omalle metroasemallemme, päiväliput taskuun ja menoksi.

Ajelimmekin ihan keskustavyöhykkeen reunalle asti, King's Crossin asemalle saakka. Sehän on kuuluisa näistä Harry Potter filmeistä ja aikamme etsiskeltyämme löysimmekin asemalaiturin josta Harryn matka alkoi.

Sitten taas maan alle ja kohta olimmekin Thamesin rannalla Tower Hillissä. London Tower on maan kuuluisampia linnoja ja on tunnettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikkana. Linna toimi myös herrain ja loordien vankilana aina 1800-luvun alkupäiviin saakka.

Tower sijaitsee aivan Lontoon Cityn laidalla, joten päätimme myös samalla katsastaa hieman Cityä. Ei siellä knalleja ja sateenvarjoja näkynyt, mutta kovasti töihin kiiruhtavia, kahvimuki toisessa ja läppäri toisessa kädessä matkaavia pukumiehiä.

Cityässä on sekaisin uutta ja vanhaa toimistorakennusta, kuten tämäkin ihmeellinen virastotalo
.

Kävelimme Aldgaten metroasemalle ja ajelimme Holborniin saakka. Metrot kyllä poikkeavat Suomen vastaavista monellakin tavalla.

Jos matka katkeaa vaikkakin puoleksi minuutiksi, tulee heti kuulutus viivytyksen syystä ja pahoittelut. Korkeista portaista tai vaunujen väliin jäävistä raoista kuulutetaan joka välissä ja samoin ovien sulkeutumisista tai avautumisista

Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kävelimme pitkin Sohon kaupingosaa, välillä olimme China Townissa ja näköjään menee minne vaan, kohta on Piccadillyllä. Leichester Square ja Tottenham Road koluttiin läpi, välillä taas poikettiin pubiin suolapalaa nauttimaan.

Lopulta Warren Streetin asemlata takaisin metroon ja ajeltiin Earl's Courtiin ja hotellille.
Hotellimme lähialue oli jäänyt vallan tutkimatta, pyörimme paikallisia katuja ja kauppoja ja sitten Glouchester Roadilta junan kyytiin ja ajelu High Street Kensingtoniin.
Aikamme etsittyämme löysimmekin Kensingtonin puiston ja siellä olevan Kensington Palacen.

Siinä ovat asuneet niin kuningatar Victoria kuin prinsessa Margaretkin ja kun se nyt on remontoitu perusteellisesti, sinne muuttavat kruununprinssi William ja vaimonsa Kate.
Palatsin ohi kulkevalla kadulla oli paljon suurlähetystöjä, mukana myös komea Suomen suurlähetystö aivan puiston nurkalla. Valokuvaaminen oli kielletty, varsinkin Israelin lähetystön kohdalla.
Notting Hill Gatessa nousimme taas metron kyytiin ja kohta olimmekin taas Earl's Courtissa. Nappasimme vielä iltapalaksi Kentucky Fried Chicken-baarista tulisia kanansiipiä.

Sitten olikin aika taas mennä sänkyyn ja kerätä voimia viimeisen päivän viettoon

11.4 keskiviikko

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja hotellin ulkopuolella remonttimiehet olivat jo päässeet meidänkin kerroksen tasalle kolkuttelemaan. Lähdimme siis heti matkaan kohti kaupunkia.
Metro kuljetti meidät St. James's Parkiin joka on iso puisto keskellä Lontoota. Buckinghamin palatsista kuningattarella on hyvä näkymä puiston istutuksiin. Nyt etsimme kuitenkin toista kuninkaallista rakennusta, St. Jamesin Hovia.

Puistossa juoksenteli kummallisen näköisiä kapeahäntäisiä oravia, lammissa uiskenteli punanenäisiä sorsia ja kyltit kielsivät pelikaanien ruokkimisen.
Puiston jälkeen, muiden rakennusten keskeltä, vanha kuninkaanlinna löytyikin.

Se on rakennettu 1500-luvulla ja toimi hallitsijoiden kotina yli 300 vuotta. Nykyäänki siellä majailee mm. prinssi Harry, prinsessa Anne Lontoossa käydessään ja koko joukko muita pienenpiä kuninkaallisia.
Ulkopäin melko vaatimaton linna on jäänyt katujen ja muiden rakennusten piirittämäksi ja moni Lontoossakäivijä on sen ohittanut varmasti tuntematta rakennuksen historiaa.
Jatkoimme matkaamme ja osuimme sattumalta lähellä Piccadillyä kirkon myyjäisiin. Tottakai tuimme toimintaa ostamalla jotain pientä.

Matkamme jatkui Oxford Circlen kautta Victorian asemalle ja sieltä takaisin hotellille.

Pakkasimme matkalaukut ja luovutimme huoneen pois mutta jätimme laukut vielä hotellin varastoon, olihan meillä vielä muutama tunti kulutettavana ennen kentälle lähtöä.
Hyppäsimme junaan ja ajoimme Agatha Cristien kirjoista tutuksi tulleelle Paddingtonin asemalle. Komea katettu asemalaituri se olikin, ei kyllä näkynyt Hercule Poiritia missään.

Kävelimme katuja ja kujia pitkin Lancaster Gaten metroasemalla ja ajoimme sieltä Tottenham Courtiin. Koko Tottenham Court Road tuntuu olevan täynnä elektroniikkaliikkeitä, mutta hinnat olivat Suomen tasoa ellei jopa kalliimpia.
Jatkoimme kävelyä. Pubissa käytiin syömässä tällä erää viimeiset Fish & Chipsit ja juomassa ne pintit.

Vielä kun hetken olimme kävelleet saavuimme Leichester Squarelle ja siitä sitten metrolla hotellille laukut hakemaan.
Victorian asemalta kuljimme Gatwick Express pikajunalla kentälle ja luovutimme laukun automaatille. Onneksi automaatti osasi myös Suomea ja saimme tulostettua oikeat dokumentit.
Hetkinen odottelua ja pääsimmekin koneeseen, joka pienen viiveen jälkeen matkasi takaisin Suomeen.
Laukku saatiin hihnalta heti ja sitten bussi vei meidät Lentoparkkiin, jossa auto odotteli. Yöllä yhden jälkeen olimmekin sitten kotona omassa sängyssä

↧

Puskaparkissa Petäjävedellä

May 20, 2012, 6:47 am

≫ Next: SFC Lohja ja Tammisillan puutarha

≪ Previous: London calling

Piti lähteä talven jälkeen kokeilemaan missä mallissa matkailuvaunumme on. Hyvissä ajoin oli varustelut tehty ja perjantaina töiden jälkeen suunnattiin keula kohti pohjoista.
Ensimmäinen toppi meinasi tulla jo pihalta pois ajaessa, vastapäinen pelto oli löllössä kunnossa ja auton etupää upposi akseliaan myöten.
Vaunu irti koukusta, auto pellosta pois ja taas vaunu kiinni ja jo pääsimme matkaan.
Välillä vihmoi vettä, välillä taas aurinko aramas kuivas satehen.
Vaajakoskella tankattiin ja käytiin Jyskän varastomyymälässä. Siellä kannattaa aina poiketa vaikkei mitään ostaisikaan.
Puolalainen navigaattoriohjelma neuvoi meidät vaunun kanssa läpi Jyväskylän keskustan vaikka isompaa tietäkin olisi päässyt.
Lopulta kuitenkin saavuimme kohteeseemme, Petäjäveden vanhalle vanhainkodille, jossa toimii nykyään radiomuseo.
Museon vanhan aitan viereen saimme parkkeerattua vaunumme ja iltatoimien jälkeen uni maittoi.

Aamulla varhain alkoi museon pihapiiri täyttyä, paikalla järjestettiin Antiikkielektroniikan Erikoismyynti eli Rompepäivät. Myytävänä oli jos jonkunlaista vanhaa radiota ja muuta kojetta, joukossa myös sekalaista yleisroinaakin.
Museoon oli myös vapaa pääsy tapahtuman aikana, joten kävimme ihmettelemässä myös niitä tavaroita.
Sitten pakkasimme vaunun taas ajokuntton, navigaattoriin Jyväskylän Plantagenin osoite ja menoksi.
Puolalainen oli taas ihme tuulella ja opasti meidät ensin ihan väärään paikkaan, mutta lopulta osouimme perille ja pääsimme kesäkukkaostoksille. Plantagenin kanssa samassa talossa oli myös Biltema ja sieltäkin tarjoukset haettiin. Parkkipaikalla nautittujen kahvien jälkeen suuntasimme vielä Viherlandiaan ja uudelleen Jyskän varastomyymälään.
Sitten kotimatkamme alkoi ja auringonpaisteisessa säässä ajelimme Heinolan kautta kotiin.
Pihalle peruuttelu oli pellon vetisyyden takia hankalaa, lopulta jouduimme käsipelillä avustamaan vaunun paikalleen. Matkaa kertyi 500km, kaikki systeemit toimivat normaalisti, ainoastaan vaunun seinäkello halusi matkan aikana pompata pois seinältä useampaan otteeseen ja lopulta se olikin kolmessa osassa...

↧

SFC Lohja ja Tammisillan puutarha

May 26, 2012, 10:54 pm

≫ Next: Kevätti

≪ Previous: Puskaparkissa Petäjävedellä

Kevään toinen testireissu suuntautui länteen. Perjantaina taas töiden jälkeen nykäistiin vaunu tielle, tällä kertaa ilman kommelluksia ja ajeltiin Helsinki kehä I:stä kiertäen Lohjalle.
Siellä oli SFC-Lohjan Haikarin leirintäalue.
Luulimme, ettei tähän aikaan vuodesta siellä ole ketään, alue olikin tupaten täysi. Alueisäntä suostui kuitenkin majoittamaan meidät parkkipaikan laidalle ja hyvitykseksi saimme sitten ilmaisen sähkön.

No tietysti hetimiten kun leiri oli pystyssä, testasimme jo viime vuonna vaunuun hankitun Lidlin kiertoilmauunin grillaten siellä pippurisia lohifileitä. Kylläpä maistuikin hyvälle.
Huoltorakennus olikin aivan leirimme vieressä, joten kävimme iltasuihkussa ja sitten petiin.
Yöllä satoi jossain vaiheessa jonkun kuuron, mutta aamu valkeni taas aurinkoisena ja lämpimänä.
Kamat paikoilleen ja taas olimme liikkeellä. Vanhaa Turuntietä ajelimme kohti länttä ja saavuimmekin Tammisillan puutarhalle Piikkiöön juuri yhdeksäksi, kun portit aukesivat.
Puutarha on kuuluisa chileistään, joita ostimmekin muutaman taimen ja vähän lisää kesäkukkia.
Sitten matka taas jatkui Turun ohitustietä kohden Raisiota, josta löytyi seuraava etappimme, Raison IKEA.
Sieltä ostimme suunniteltuun keittiönkaappiremonttiin taas lisää tarvikkeita ja söimme kahvion puolella niitä kuuluisia ruotsalaisia lihapullia.
Keula taas kohti kotia ja hetken huristelimme jopa moottoritietä, tosin ei se yhdistelmä sen kovempaa kulkenut sielläkään, mäet olivat kuitenkin loivempia.
Muurlan kohdalla poikkesimme taas vanhalle tielle ja kävimme katsomassa tarjoukset Muurlan Lasitehtaan myymälässä.
Halpa reissu, mitään ei tarttunut mukaan, vaikka Muumimukejakin oli vaikka minkälaisia.
Muurlasta ajoimme Nummi-Pusulaan, jossa on ohittamaton ostospaikka, Kasvihuoneilmiö.
Pihalla ihailimme komeita ranskalaistyylisiä huvimajoja ja sisällä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Seuraava pysähdyspaikka löytyi Saukkolasta, jossa on erikoinen halpahalli/varastomyymälä, Saupart ja sieltä sentään jotain halpaa ostettiinkin.
Sitten olikin jo rahat loppu ja suuntasimme suorinta tietä kotiin, jonne saavuimme illalla viiden jälkeen. Dieseli maksoi halvimmillaan 1,449 ja siihen hintaan sitä sai Helsingin ympäristöstä, kun se täällä kotiasemilla maksoi 1,529

↧

Kevätti

June 10, 2012, 7:20 am

≫ Next: Viikko Virossa

≪ Previous: SFC Lohja ja Tammisillan puutarha

Lähdimme testaamaan vaunun toimintoja läheiselle Kevätin vaunualueelle Rapojärven rannalle.
Saavuimme alueelle heti viiden aikaan, mutta vastaanotossa ei ollutkaan ketään. Lappu luukulla kyllä kertoi, että isäntä paikalla 17.00 - 19.00.
odottelimme parikymmentä minuuttia, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Vihdoin avulias ohikulkija sanoi, että voisimme leiriytyä ihan minne vain halusimme vapaaseen paikkaan.
Ajoimme nurmikentälle ja pystytimme leirimme. Juuri kyllästetyn etukatoksenkin virittelimme paikalleen ja laitoimme grillin tirisemään.

Kun olimme saaneet chilimarinoidut possun ulkofileet nautittua, lähdimme tuttustumaan alueeseen. Vastaanotossa ei ollut vieläkään ketään. Huoltorakennus oli vaatimaton ja jotenkin unohdetun oloinen, sama meininki näkyi koko alueella. Vaunuaja oli kausipaikoilla muutama kymmenen, vierailijoita ei itsemme lisäksi näkynyt, eikä niitä illan mittaan lisääkään tullut.

Aamulla vastaanotto oli yhtä hiljainen kuin illallakin. Purimme leirin ja lähdimme takaisin kotiin, maksut jäi näin ollen maksamatta.

↧