Ensi kertaa Esnassa

Tämänkinvuotinen kesälomamme päämatka suuntautui Viroon

30.6.2013 sunnuntai

Vaunu oli jo pakattu edellisiltana ja iltapäivällä sitten ajelimme hissukseen kohti Helsingin Länsisatamaa, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin.
Eipä ollut ruuhkaa lähtöluukulla

odottelemme laivaan pääsyä ruuhkassa...

Kyllä niitä muitakin matkustajia tuli, mutta laiva ei ollut läheskään täysi. Laivamme oli Tallinkin m/s Superstar, jolla matka Tallinnaan taittui alle kahdessa tunnissa

m/s Superstar

Tallinnassa oli normaalit katutyöt käynnissä, mutta pienten mutkien jälkeen saavuimme Piritan huvivenesataman leirialueelle. Arja-sisko ja Tapio jo siellä meitä odottelivatkin.
leiri saatiin pikaisesti pystyyn ja sitten kävelimme Piritan Selver-kauppaan täydentämään ruokavarastojamme.
Illalla nautittiin porukalla kahvit ja sitten olikin aika mennä peiton alle huomista odottelemaan.

Piritan pursiseuran paattien joukossa....

1.7.2013 maanantai

Olin tilannut autollemme huollon Tallinnalaisesta folkkarikorjaamosta ja sinne lähdettiinkin heti aamupalan jälkeen.
Vaunu jätettiin korjaamon edustalle kadun varteen ja auto ajettiin pihalle ja luovutettiin avaimet töiden vastaanottoon

sinne jäivät vaunu sekä auto...

Hyppäsimme Arjan ja Tapion sekä koirien seuraksi matkailuautoon ja ensimmäinen etappimme oli K-Rauta. Sieltä mukaan tarttui ainakin 10 litraa punamaalia, sitä pitää sutia torpan seiniin, kunhan on kotiuduttu.
Sitten ajettiin Tallinnan Keskustorille, jossa ihmeteltiin kanttarellin ja mansikanmyyjiä. Kilo mansikoita maksoi 2.50 euroa ja sienet 6 euroa/kilo.
Välillä poikettiin kahville ja letulle läheiseen Kohvikkiin ja taas seikkailtiin torilla.
Sitten taas ajeltiin Bauhoffin rautakauppaan ja Maximarkettiin ja taas ryypättiin kahvia, nyt omakeittämää.
Matka jatkui kierrätyskirpputorille Koplin kaupunginosaan ja sitten löysimmekin itsemme taas vaunumme vierestä.
Arja ja Tapio lähtivät edeltäkäsin ajamaan Paiden suuntaan ja me jäimme vaunuun loikoilemaan ja odottelemaan auton valmistumista.
Neljän jälkeen auto olikin entistä ehompi, ei muuta kuin vaunu koukkuun ja kohti etelää.
Sikupillin Statoilista tankattiin dieseliä, maksoi 1,295 euroa/l
Välillä paisteessa ja välillä sateessa ajelimme kohti pientä Esnan kylää ja sen leirintäaluetta.
Kymmenkunta kilometriä päätieltä sivuun ajettuamme Esnan kylä löytyikin ja viitat opastivat perille.

keskellä maaseutua...

 Aluetta pitää suomalainen pariskunta ja saavuimmekin oikein ruuhkan keskelle. Paikalla oli Arjan ja Tapion auton lisäksi miljoona paarmaa.
Saimme vaunun kutakuinkin suoraan ja heti leiri pystyyn. Illallisen aika jo olikin ja kun siihen päälle vielä kunnon puulämmitteinen sauna niin kyllä kelpasi taas vetäytyä yöpuulle.

kuorsaus vaan kuuluu hiljenneestä leiristä....

2.7.2013 tiistai

Aamutoimien jälkeen kävimme pienellä kävelylenkillä lähimaastossa. Esnan karavaanialueen rakennukset ovat kuuluneet kapearaiteisen rautatien rakennuksiin. Rata on purettu pois jo neukkuaikana 70-luvulla, mutta onneksi rakennuksia on vielä pystyssä

Esna karavaanialueen päärakennus

 Vanha ratapohja oli vielä hyvin maastossa näkyvissä ja assan vessakin lymysi pusikossa. Pieni pätkä ratakiskoa oli kuin muistomerkkinä lyöty portinpieleen, varmaankin aurauskepiksi

ratakiskoa vm. 1903

 Arja ja Tapio jäivät purkamaan leiriään kun me jo porhalsimme Paiden kaupunkiin. Sieltä etsittiin kauneussalonkeja käsi- ja jalkahoitoja varten, mutta kaikki ajat olivat varattuja viikoksi eteenpäin. Tapasimme Arjan ja Tapion vielä Säästymarketin pihalla, mutta sitten jo nälkä kurni suolissa ja etsimme paikkakunnan ainoan pizzapaikan, sekin oli pelkkä kioski.
Hyvää ja maukasta pizzaa sieltä kuitenkin sai, eikä kaikkea jaksanut edes kerralla syödä.

nami nami pannupizzaa

Paidesta ajelimme seuraavaan taajamaan, Viron Kevätpääkaupunkiin, Türiin. Siellä kierreltiin ja kaarreltiin, löydettiin uimarantakin, muttei ollut vielä tarpeeksi kuuma autossa, että olisi uiminen maistunut.
Türi on ollut joskus vilkasikin asemakaupunki, junia on tullut ja mennyt sekä kapea- että leveäraiteita pitkin. Nyt yksinäinen muistomerkkiveturi katselee lamput sammuneina kaihoten kohti asemaa.

Muistomerkki on jo hieman rapistunut

 Matka jatkui Vôhman taajamaan, jossa etsittiin neukkuaikaista lentokenttää. Kenttä kyllä löydettiin, kasvoi nyt vaan komeaa vehnää, ei ollut kiitoradoista merkkiäkään.

Seuraava taajama oli Viljandi, josta jo löytyi perjantaiksi manikyyriaikaa keskusaukion laidalla sijaitsevasta ilusalongista.
Kävimme vielä katsomassa Viljandin lentokentällä, sekin vaikutti aika autiolta, sentään lennonjohtotorni oli pystyssä. Tornin vieressä keiteltiin retkikahvit ja sitten olikin aika suunnata takaisin Esnaan.

...ei näy lentokoneita...

Esnaan oli saapunut suomalainen henkilöautomatkaaja jonka kovaääninen puhe kaikui pitkin leirialuetta vaikka oli talotkin välissä. Lopulta kai kaljat loppuivat ja hiljaisuus koitti ja tulihan se unikin silmään.


malttakaa malttakaa....seikkailun kirjoittaminen jatkuu taas myöhemmin......